Piipahdan tänään ensimmäisessä pohjoismaisessa innovaatiojournalismiseminaarissa. Ajan hengen mukaisesti tapahtumasta raportoidaan Twitterissä ja minun aiheeseen liittyvät tweettaukseni löytää hakemalla #innojo from:osulop.

Edit: tweetit alla

osulop: The journalist is satisfied with finding a problem and reporting it & maybe more value in also trying to fix it? #innojo

osulop: Bleedin’ Danes, why is everything better over there? #innojo

osulop: One Danish model: find problems, report on them & then fix em. Anybody find a reference for this? #innojo

osulop: The New Long Journalism RT @kgbcomm: my book, for free http://tinyurl.com/yarau3f (expand) #innojo

osulop: Once again talk of how journalism has to turn multi-disciplinary to connect the lawyers with the engineers etc #innojo

osulop: The fall of science news was its narrow view of what’s newsworthy. #innojo

osulop: Environmental journalism has assimilated into a part of pretty much all journalism – same could happen with #innojo ?

osulop: If we had different measures (like amount of local coverage) apart from circulation or viewership, journos might make better news #innojo

osulop: Luoma-aho: fear of failure in entrepreneurial culture here in Finland. Lindén: journalism is risk averse, too #innojo

osulop: Partanen: In terms of journalistic culture the US don’t need more optimistic stories, Finland does. #innojo

osulop: Alkio: If Helsingin Sanomat only writes about 1 startup / month, it’s gonna create huge PR. (So more coverage needed?) #innojo

osulop: Partanen: maybe it ain’t as global as you’d think, cos culture has a big effect on what people find normal&innovative #innojo

osulop: Lindén: What about bad innovations? Case DDT – worked perfectly in the beginning, then turned foul #innojo

osulop: Carl-Gustav Lindén: What’s the value journalists bring to the society nowadays, as everybody can aggregate information? #innojo

osulop: Arctic Startup & Digitoday got a shoutout from Jyrki Alkio … as being the only players #innojo

osulop: Partanen: “protecting your integrity as a journalist can be tricky” ie. how to be a knowledgeable insider #innojo

osulop: Partanen: Therefore the job of a journo is to look for solutions. “It can be an uplifting experience” #innojo

osulop: Anu Partanen’s definition of innovation journalosm = describing solutions #innojo

osulop: What’s a good innojourno to do? Translate ideas, be literate in their field, critically optimistic (ie. allowing failure) #innojo

osulop: 3 kinds of innovation: Incremental, orthogonal (old stuff used in new ways), disruptive #innojo

osulop: Kunelius: Should innovation journalism be detached from the innovation system, a cheerleader or what? #innojo

osulop: Mr Kunelius is v critical of the whole “innovation will save us (poor Finns)” shebang #innojo

osulop: Innovation economy is global, so reporting on it requires a grasp of local + global affairs #innojo

osulop: Therefore ppl working w/generating attention are the ones keeping the machine running (journos, pr, marketing, lobbying) #innojo

osulop: If innovation is about fighting for attention, then the media can work as a power broker -> amplifying attention #innojo

osulop: Product cycles are shortening: 90% of Intel’s profits = products released <12 months ago #innojo

osulop: Democratic System: power is with citizens’ votes. Innovation System: power is with citizens’ money. #innojo

osulop: Innovation journalism was practiced before the phrase existed #innojo

Neue Zürcher Zeitung on kuulemma maailman vakavin sanomalehti. Sen ulkoasu on pysynyt osapuilleen samana vuodesta 1943. Nyt sen ulkoasu on uudistettu. Aika tuhti paketti taitaa olla edelleen.

Ironista ja kaunista: Andrew Sullivan, jonka suosittu blogi on ollut jo tovin The Atlantic -aikakauslehden huostassa, pyysi lukijoitaan tilaamaan lehden, jotta sen talous ei menisi ihan plörinäksi. Ja ihmisethän tilasivat:

‘

Within two days after last Monday’s post, Mr. Sullivan’s appeal pulled in 75 percent of the subscriptions that the Web site draws in a typical month, the magazine’s publisher, Jay Lauf, said. The Atlantic expects this month’s subscription orders to be double an average month’s.

Aika jännä tapaus noin niin kuin ilmaisen ja maksullisen sisällön subventointisuhteen kannalta.

Hesarissa julkaistiin äskettäin Mikko-Pekka Heikkisen kolumni Voisiko Yleisradiota rahoittaa mainoksilla? Oli jutun sisällöstä mitä mieltä hyvänsä (minusta se oli ihan pätevä), se on suomalaiseksi kolumniksi poikkeuksellisen hyvä.

Miksi? Koska siinä esitetään kysymys ja hankitaan siihen vastaus.

Toisin sanoen: tehdään journalismia. Luultavasti Jungnerin esittämät argumentit olisi voinut keksiä itsekin, mutta se ei ole tässä tärkeää. Oleellista on, että kolumnin ei ole pakko olla pelkkää sofismia, sanoilla kikkailua ja retorisia kysymyksiä. Kolumni voi olla journalismia, joka lisää lukijan ymmärrystä maailmasta.

Toki viisaiden ajattelijoiden suuret ajatukset ovat kiinnostavaa luettavaa, mutta ihminen jaksaa lukea elämänsä mittaan vain rajallisen määrän juttuja, joissa näsäviisastellaan toisista lehtijutuista, tv-ohjelmista tai kirjoista, muistellaan lapsuutta tai kerrotaan, miten Ruotsissa kaikki on paremmin. (Onko se oikeasti kolumnigenre? Keksin juuri päästäni.)

Minun pitäisi tietää. Olen kirjoittanut eräitäkin kolumneja, joiden pointtina on toimia kömpelöiden puujalkojen loppusijoituspaikkana. Pitäisi yrittää useammin kurottaa itsensä ulkopuolelle, esittää kysymyksiä ja hakea vastauksia. Se olisi kaikkien kannalta parempi.

Sarjakuva: Good year and model, but Vladimir Putin is strangling journalists in the back seat

HBL.fin etusivu näyttää tältä:

Ja siinä on tasan kaksi sanaa suomea:

Maikkari hermostui, kun Iltalehti spoilasi Salkkareiden avausjakson tapahtumat. Asiasta kerrottiin kanavan yleiselle tiedotussähköpostilistalle lähetetyllä viestillä, joka ei ollut tarkoitettu julkaistavaksi (referoituna Marmaissa).

Nyt sieltä on tullut uusi viesti, jossa jatketaan samalla linjalla. Jo otsikossa lukee Tiedonanto – ei julkaistavaksi ja sisältö on vielä oudompaa:

‘

Haluamme saattaa toimituksiin tiedoksi, että MTV MEDIA on ryhtynyt toimenpiteisiin Iltalehden Salatut elämät -juonipaljastusjuttujen (12.8.2009 ja 24.8.2009) ja kuvakaappausten johdosta.

Iltalehdeltä poistetaan toistaiseksi Venetsia-järjestelmän oikeudet MTV MEDIAn tv-kanavien tietojen ja materiaalien osalta.

MTV MEDIA korostaa, että kyse ei tässä tapauksessa ole tiedotuskielteisyydestä, vaan pyrkimyksestä säilyttää Venetsia-palvelu helpottamassa tv-asioista kirjoittavien toimittajien työtä. Tämä edellyttää kaikilta palvelun käyttäjiltä käyttöehtojen ehdotonta hyväksymistä ja noudattamista.

Tavoitteenamme on jatkaa luottamukseen ja sääntöjen noudattamiseen perustuvaa yhteistyötä kaikkien medioiden kanssa.

Tämä viesti on tarkoitettu toimituksiin sisäisesti tiedoksi, ei julkaistavaksi.

Minulle on sinänsä aika lailla sama, miten kanava ja Iltalehti asiansa keskenään hoitavat, mutta tämä sähköposti on outo. Miksi ei julkaistavaksi tarkoitettu ja ei tiedotuskielteisessä hengessä kirjoitettu viesti sitten lähetettiin kaikille toimittajille, ellei sitten tarkoituksena ole vihjata, että näin käy sääntöjen rikkojille?

Ehkä saamme asiaan vastauksen pian.

Slaten journalismikriitikkonakin työskentelevä Jack Shafer on vihainen mies. Viimeksi häntä vitutti The 9/11 Anniversary Racket, eli tiedotusvälineiden tapa muistella menneitä.

Ongelma on Schaferin mielestä siinä, että:

‘

the anniversary article makes no attempt to advance the story or deepen the collective understanding of the selected anniversary event.

Erityisesti häntä hiertää outo kiintymys kymmen- ja viisivuotismuisteloihin, ikään kuin niillä vuosilla olisi enemmän väliä kuin 1-, 2-, 3-, 4-, 6-, 7-, 8- tai 9-vuotispäivillä:

‘

The hollowness of the anniversary story is revealed in the press corps’ arbitrary embrace of anniversaries ending in zero or five—as if some numerology-inducing worm has eaten a hole in their brains. Why will the 50th anniversary of the shoot-down of Gary Powers’ U-2, coming in May 2010, be treated as more newsworthy than the 49th anniversary, which just passed?

Edit: Lehtien juhlanumerot vasta huuhaata ovatkin:

‘

Publishers love the self-valentines because they make the anniversary issue a “destination” for advertisers—much easier to sell than the crap that’s published the rest of the year. Editors love the “looking back on our rich history”-quality of milestone mags because nobody can say no to onanism.

• ainakin minua ärsyttävät usein 10 parasta tapaa, joilla…, 5 asiaa, joita… ja 13 uusinta uutta, jotka… -tyyppiset jutut
• Paul Graham on kirjoittanut esseen, jossa hän analysoi ilmiötä: The List of N Things
• hänen mukaansa listajuttujen viehätys on siinä, että ne ovat helppolukuisia: jutun voi lukea missä järjestyksessä tahtoo ja skipata kohdat, joita ei jaksa lukea tai ymmärrä
• koska listajuttujen rakenne on lista, ne ovat litteitä – ei alkuhoukuttelua, ei ajatuksen kehittelyä, ei loppuhuipennusta
• mutta myös: The list of n things is easier for writers as well as readers. When you’re writing a real essay, there’s always a chance you’ll hit a dead end. A real essay is a train of thought, and some trains of thought just peter out […] The compartmentalized structure of the list of n things protects the writer from his own stupidity in much the same way it protects the reader.
• jokos tässä oli kuusi kohtaa?

Periaatteessa täältä yhdeksännestä kerroksesta näkyy meri, käytännössä pikemminkin Merihaka.