Helsingin Sanomien iltapainos tarjoaa huomisen uutiset jo eilen

Sarjassamme näsäviisastelua asioista, jotka eivät minulle kuulu.

HS Ilta

Helsingin Sanomien perjantainen lehti kannettiin meille kotiin Helsinkiin aamuyön tunteina. Sen avausaukeaman oikeassa alanurkassa vinkataan jutuista, jotka julkaistaan tänään kello 16.30.

Lehti on lähetetty painoon joskus ennen puoltayötä ja veikkaan, että levymyyntiaiheesta kirjoittanut toimittaja ei ole ollut silloin enää työpaikalla muutamaan tuntiin. Tästä herää kaksi kysymystä.

  1. Miksei juttu ole jo aamun lehdessä? (Okei, ehkä se oli eilen vielä kesken, mutta uutiskärki kuitenkin näemmä tiedettiin.)
  2. Miksei juttua julkaista Hesarin nettisivuilla heti kun se valmistuu?

Ymmärrän iltapäiväpainoksen idean siinä mielessä, että rajallinen paketti uutisia tuntuu mukavammalta kuin rajaton meri, jonka horisontti möllöttää avoimena eikä vastarantaa koskaan näy. Tiedän myös, etten ole ip-painoksen kohderyhmää, joten minun miellyttämiselläni ei ole mitään väliä.

Silti jää sellainen olo, että tämän voisi hoitaa yksinkertaisemminkin.

Ohhoh, paljastiko Talouselämän uutiskirje vahingossa klikkiotsikkonsa? (Juu)

Olen suuri uutiskirjeiden ystävä*, joten tilasin äskettäin Talouselämän version. Hämmästys oli suuri, kun eilen silmäilin sitä. Otsikot nimittäin olivat tyhmää klikkien kalastelua, mutta heti sen perässä luki jälkirivi tai ingressi, jossa otsikon mysteeri selitettiin:

TE 1

Venäjän ”karu luku” on bkt:n tippuminen 4,5 prosenttia ja karkin mässyttäjän hyvä uutinen on makeisveron korotuksen peruminen.

TE 2

”Älä tee näin” eli heitä paristoja roskikseen ja ”ala” on suomalaiset mediatalot.

Esitän retorisen kysymyksen: jos kerran klikkiotsikot ovat webin uutiskilpailussa välttämättömyys, miksi uutiskirjeessä ei sitten ole pelkkiä otsikoita? Tai miksei Talouselämän etusivulla ole pelkkiä otsikoita ilman häiritseviä selityksiä?

Tosin nyt pelkään, että joku Talentumilla lukee tämän ja uutiskirjeestä otetaan jälkirivit pois. Tiedätte sitten ketä syyttää.

*: Olen niin suuri uutiskirjeiden ystävä, että pyöritän yhtä sellaista itse: Viisi. Viisi juttua kerran viikossa, ei mainoksia. Kokeile toki.

Rapport-juttuni Apotista on vielä kesken

Koska muutama ihminen on kysynyt aiheesta, katsoin viisaaksi julkaista pienen välikatsauksen siitä, missä joukkorahoitettu juttuni Apotista on menossa.

Lyhyt versio: Se on kesken.

Pidempi versio: Saisin nykyisistä materiaaleista taatusti kokoon jutun, mutta haluaisin mieluusti käyttää vielä pari viikkoa lisähaastatteluiden tekemiseen. Tätä lähestymistapaa puoltaa se, että en ole vielä saanut Rapportin kautta kerättyjä rahoja, koska ne maksetaan toimittajalle vasta sitten kun juttu on julkaistu. Eli sinänsä ”ottaa rahat ja muuttaa Karibialle” -skenaario ei vaikuta kovin todennäköiseltä, etenkin kun olen käyttänyt tähän jo kohtalaisen siivun omaa aikaani, josta mieluusti laskutan korvauksen.

Jos nyt joku haluaa nähdä ironian ripauksen siinä, että artikkelini yhtenä pointtina oli hankkeiden viivästyminen, niin hänellä on siihen täysi oikeus. Sutkaukset kommenttiosioon, kiitos.

Jutun ensimmäinen versio

Aina kun lähetän jutun ensimmäisen version tilaajalle, minua jännittää. Viimeksi siis tänään kello 9.24.

Ensimmäinen versio ei ole vielä valmis juttu. Oletan, että sitä pitää vielä työstää.

Ensimmäinen versio on kokonainen, eli siitä ei pitäisi puuttua mitään kovin tärkeää. Sen rakenne on edes jollain tavalla kasassa, eli tarina kulkee sulavasti kappaleesta toiseen. Aloitus on kiinnostava ja lopetuksesta jää lukijalle edes jotain mieleen.

Mutta sitten taas toisaalta: ensimmäinen versio on yleensä löysä ja siinä on ylimääräistä läskiä, jonka voi helposti napsaista pois.

Välissä on lauseita, joista ei saa selvää; lauseita, joissa käytetään tarpeettomasti passiivia; ja lauseita, joiden kirjoittaja itse tietää olevan epäilyttäviä purkkakorjauksia, mutta joita ei ole laiskuuttaan vielä saanut poistettua.

Ensimmäisestä versiosta saattaa puuttua etukäteen sovittuja osioita joko siksi, että ne osoittautuivat prosessin aikana huonoksi ajatukseksi tai siksi, että kirjoittaja on unohtanut ne. Tai sitten rakenne pannaan kokonaan uusiksi, koska ensimmäinen versio on löysästi ajateltu.

Ensimmäisessä versiossa on ainakin yksi niin typerä virhe, että sitä alkaa välittömästi epäillä omaa ammattitaitoaan.

Vaan toinen versio, ai että. Sen lähettäminen ainoastaan hävettää.