Sanakirjoja, uusia ja vanhoja

Kotus on ollut ahkerana:

  • Vanhan kirjasuomen sanakirja (VKS) esittää mahdollisimman tyhjentävästi sekä merkityksen että käytön kannalta kaikki vanhan kirjasuomen aikaisissa (1543–1810) lähteissä esiintyvät sanat. Lähteet ovat enimmäkseen painettuja suomenkielisiä tekstejä, mutta mukana on myös joitakin merkittäviä käsikirjoituksia.
  • Kielitoimiston sanakirja on Kotimaisten kielten keskuksessa laadittu suomen yleiskielen sanakirja. Se pohjautuu laajaan, jatkuvasti kartutettavaan nykykielen sana-arkistoon. Sanakirja antaa tietoa nykysuomen sanojen merkityksistä, käytöstä ja tyylisävyistä samoin kuin taivutuksesta ja oikeinkirjoituksesta. Kielitoimiston sanakirja nojautuu kannanotoissaan suomen kielen lautakunnan päätöksiin. Sanakirjassa on yli 100 000 hakusanaa.
  • Suomen murteiden sanakirja kuvaa kaikki suomen kielen murteet, ja se pohjautuu maailmanlaajuisesti poikkeuksellisen mittavaan aineistoon. Sanakirjaa toimitetaan Kotimaisten kielten keskuksessa. Uusia sana-artikkeleita ilmestyy vuosittain noin 6 000.

Opas Page One -dokkarin katsojille

© Magnolia Pictures

Rakkautta & Anarkiaa -festivaaleilla parhaillaan pyörivä Page One: A Year Inside The New York Times on ristiriitainen dokkari. Toisaalta se ei ole kaksinen elokuva, koska mukaan on yritetty mahduttaa lehden ja yhden toimittajan tarinan lisäksi katsaus koko mediamaailman muutoksen Yhdysvalloissa, ja se on aivan liian laaja aihe yhteen elokuvaan.

Mutta jos olet toimittaja – ja etenkin jos olet sanomalehdessä työskentelevä tai työskennellyt toimittaja – leffa on kiinnostava ihan jo siksi, että siinä pääsee vilkaisemaan NY Timesin sisälle. On hienoa huomata, että maailman parhaassa sanomalehdessä toimittajat vitkuttelevat deadlinejensä kanssa eivätkä kehtaa sanoa siitä pomoille, jutut ovat liian pitkiä ja toimituskokouksissa yritetään neuvotella mahdollisimman diplomaattisesti siitä, miksi juuri meidän osastomme artikkelit pitäisi nostaa etusivulle. Olisipa vilauksia vain enemmän.

Joka tapauksessa festareilla nähtävästä kopiosta puuttuivat kokonaan kaikki nimitiedot. Ilmeisesti ne olivat kadonneet samalla kun siihen lisättiin ruotsinkielinen tekstitys. En tiedä, onko ongelma korjaantunut lehdistönäytöksen jälkeen. Joka tapauksessa esittelen seuraavassa lyhyesti keskeiset toimijat, jotta potentiaalinen ummikkokatsoja saisi juonen päästä kiinni. Nimet on linkattu valokuviin.

Leffan päähenkilöitä ovat Media Deskin eli mediatoimituksen väki: toimittajat David Carr (Twitter) ja Brian Stelter (Twitter) sekä heidän esimiehensä Bruce Headlam.

Useamman kuin yhden kerran valkokankaalla vilahtavat silloinen päätoimittaja Bill Keller sekä nykyinen päätoimittaja Jill Abramson.

Pakollisia puhuvia päitä missä tahansa median murrosta käsittelevässä jutussa ovat Clay Shirky (www) ja Jeff Jarvis (www). Onpa mukaan päässyt myös Wikipedian perustaja Jimmy Wales.

Haastajista ja kollegoista puheenvuoron saavat ainakin Gawker-blogimestari Nick Denton (juttu), New Yorkerin päätoimittaja David Remnick (työskenteli Neuvostoliitossa/Venäjällä samaan aikaan Kellerin kanssa; juttu) sekä NY Timesistä aikanaan kirjan kirjoittanut Gay Talese.

Ohimennen mukana vilahtavat myös Newserin perustaja Michael Wolff sekä Huffington Postin emokana Arianna Huffington.

Lopuksi vielä linkki elokuvassa mainittuun End Times -juttuun, jossa siis povattiin New York Timesin kuolemaa.

Näillä päässee jo kärryille.

Kulttisarja on kuollut sarja

Helsingin Sanomissa on tänään juttunen kevään uusista sarjoista (linkki rikki ainakin juuri nyt). Siinä seisoo näin: Pushing Daisies on jo kulttimainetta saavuttanut jenkkisarja miehestä, joka herättää kuolleita (20.1. Sub). Nyt-liitteen puolella todetaan, että toistaiseksi osia on 22.

En sano, että toimittajan pitäisi pysyä perillä joka ikisestä tuutista tulevasta ohjelmasta, mutta itse olisin käyttänyt jo kulttimainetta saavuttanut tai toistaiseksi on -muotoilun sijaan kenties jotain sellaista kuin lopetettu, peruttu, kuollut, is no moah!

Perimmäinen kriteeri on kai, että onko asialla katsojalle mitään väliä. Sanoisin, että on.

Tähtien merkityksestä arvioissa

Vastustan edelleen tähtipelleilyä kritiikeissä, mutta kun niitä nyt kuitenkin on käytettävä, niin…

1 tähti = hirveää kuraa
2 tähteä = huonotkin elokuvat ovat ajanvietettä
3 tähteä = tämä on elokuvaa
4 tähteä = tämä on oikein hyvä elokuva
5 tähteä = sama kuin neljä (mutta aina välillä pitää repäistä)