Jäävään itseni journalistina seuraavista jutuista

Listan 1. ja 2. sija

Kävi niin, että aloin podcast-tuottajaksi. Ylellä pyörivä atk-aiheinen Vikasietotila on varmaan jo kaikille tuttu ja jos ei ole, mikä teitä vaivaa? – nyt hopi tilaamaan ja kuuntelemaan.

Mutta Yle ei ole ainoa alan asiakkaani, sillä tuotan myös Liberan Yleinen tasapaino -podcastia. Tästä seuraa jääviysongelma, jonka ratkaisen olemalla kirjoittamatta juttuja Liberasta. (En ole tähän mennessäkään kirjoittanut yhtään sellaisia juttua, mikä on osasyy sille, etten pidä tätä nimenomaista asiakkuutta kovin hankalana.)

Freelancereiden asiakkaiden synnyttämästä jääviydestä oli hyvää pohdintaa Currentissa, joka on amerikkalaisen public radion asioita käsittelevä julkaisu. Siellä on aika paljon puhetta podcasteista nykyään, mutta tämä nimenomainen juttu ei tietenkään rajoitu vain niihin:

For example, it’s generally agreed that staffers and freelancers alike shouldn’t cover a spouse’s company or political campaign. But what if a freelancer once contributed to an airline’s in-flight magazine and is then asked to cover the airline industry?

Listaan jatkossa sidonnaisuuteni erillisellä sivulla, jotta lukijat voivat arvoida journalististen motiivieni puhtautta.

Tilannetta voinee jossain määrin verrata taloustoimittajien pörssieettiseen suositukseen, tai sitten ei. Nämä ovat uusia asioita sekä minulle että enempi vähempi koko alalle.

Aloin miettiä asiaa viime vuonna, kun kirjoitin Allerille juttuja Some Awards -tapahtumaa ja -seminaarisarjaa varten.

Ajattelin sitä lähinnä asiakaslehteen kirjoittamisena, eikä asiakaslehtityötä ole yleensä pidetty journalistisesti kovin raskauttavana. Mutta toisaalta noiden funktio oli markkinoida suoraan Allerin tapahtumaa – ei kuitenkaan suoramarkkinoida; pitäisi ehkä keksiä parempi termi –, kun taas vaikkapa Pirkassa julkaistut kepeät lifestyle-pätkät ovat epäsuorempaa mainontaa.

Joten päädyin tällaiseen ratkaisuun. Oletan ainakin toistaiseksi voivani erottaa journalistisen työn ja muun mediaduunin toisistaan niin, että niitä on mahdollista on tehdä samaan aikaan. Voi olla, että joudun korjaamaan tätä näkemystä. En väitä olevani aina kaikessa ja ikuisesti oikeassa. (Marttyyripisteet!)

PS: Jos yhtäkkiä tajusit tarvitsevasi podcastin, lähetä sähköpostia olli@nonfiktio.fi ja kerron miten voin auttaa.

Freelance-toimittajan työaika 2014

Minulta kysellään aina välillä, miten pitkiä työpäiviä vapaa toimittaja tekee. Viime vuoden työajanseurannan perusteella voin vihdoin vastata kysymykseen. Tulokset tosin eivät ole yleistettävissä, mutta kai niistä jonkinlaista osviittaa saa.

Yhteensä työskentelin viime vuonna 1684 tuntia ja 14 minuuttia. Se on laskennallisesti noin 44 työviikkoa, mutta käytännössä jotain muuta.

Ensinnäkin tuohon määrään sisältyy melko paljon peukaloin pyörittelyä. Lisäsin alkuvuodesta seurantaohjelmaan kategorian sijaistoiminnot ja sille vielä alaluokan lounas, jotta yleinen nettisurffailu ja nokosten ottaminen ei näyttäytyisi tuottavana työnä kokonaissaldossa.

Sijaistoiminnot veivät 355 tuntia 27 minuuttia ja ruokailu 140 tuntia 30 minuuttia. Oikeat luvut olisivat vielä hieman korkeammat, koska tuossa ei ole aivan koko vuotta mukana enkä sentään kirjannut ylös jokaista pissataukoa.

Mihin aikaa kului? Aallon Media Lab täytti 20 vuotta ja tein siitä kirjan, johon meni vuoden ensimmäisestä puoliskosta pari kuukautta työaikaa. Valitettavasti tein sen urakkahinnalla.

Epämääräinen kategoria tausta- & toimistotyöt näyttää syöneen 89 tuntia. Siinä on sähköpostittelua, printtailua ja muuta vastaavaa. Juttujen kauppaamiseen olen kirjannut 23 tuntia, mutta se on epätarkka luku – aika usein ideointi ja myyminen jää joko merkkaamatta muistiin tai kuuluu esimerkiksi tausta- & toimistotyöt -kategoriaan.

Kirjanpitoon meni 25 tuntia, mikä on aika vähän. Muistin myös juuri, että pitäisi tehdä loppuvuoden arvonlisäveroilmoitukset. Pirskutti.

Päiviä, jolloin en tehnyt minuuttiakaan töitä, oli vuodessa 64 kappaletta. Näppärät jo huomaavatkin, että se on vähemmän kuin esimerkiksi koko vuoden viikonloppujen ja arkipyhien yhteenlaskettu määrä, lomista puhumattakaan. Yhdeltä kantilta on täten perusteltua sanoa, että työskentelin koko ajan.

Näin laskettuna keskimääräinen työaikani (sis. lorvinta) päivää kohti oli 5 tuntia 36 minuuttia ja tehokas työaika aika tarkkaan 4 tuntia.

Mutta mikä on työpäivä? Päiviä, jolloin työskentelin alle 2 tuntia, oli yhteensä 48. Jos ne lasketaan lomapäiviksi, tulee päivittäiseksi kokonaistyöajaksi (sis. vetelehtiminen) 6 tuntia 40 minuuttia ja ns. Oikean Työn™ määräksi 4 tuntia 42 minuuttia päivää kohden. (Erityisen pitkien työpäivien lukumäärän jätin laskematta, koska en tahdo masentua.)

Onko se paljon vai vähän? Riippuu varmaan siitä, keneltä kysyy. Se näyttäisi olevan melko lähellä lehtitoimittajien kokonaistyöaikaa, mutta toki jakautuneena varsin eri tavalla. Olen tyytyväinen siihen, että työpäiväni venyvät tarvittaessa lyhyemmiksi tai pidemmiksi, mutta toisaalta yhdeksästäviiteen-tyyppinen ennustettavuus olisi hyvästä mielenrauhalle sekin.

Paras ratkaisu olisi tietysti saada laskutettua enemmän työtuntia kohti, jotta voisi työskennellä lyhyemmän aikaa mutta silti säilyttää saman tulotason – tai lopettaa lorvailu.

Jälkimmäinen lienee noista kahdesta vaihtoehdosta vaikeampi saavuttaa.

Lisäys: Seurasin työaikaa vielä viime vuonna sellaisella ilmaisella nettipalvelulla kuin Yast, mutta sen puutteiden takia vaihdoin nyt maksulliseen palveluun nimeltä Toggl, joka vaikuttaa pienen tutustumisen perusteella erinomaiselta tarpeisiini.

Freelancer, saitko valtavasti mätkyjä? Älä vielä panikoi

Sain tänään verotuspäätöksen vuodelle 2011. Sen mukaan joutuisin maksamaan mätkyjä 1809,39 euroa. Tiedän harrastavani jonkin verran verosuunnittelua, mutta en tajunnut sen olevan ihan noin aggressiivista.

Soitin siis verottajan palvelunumeroon ja kysyin asiasta. Kävi ilmi, että oli tapahtunut sama sekaannus kuin parina–kolmena vuonna tätä ennenkin. Aiemmin minulle on lähetetty asiasta selvityspyyntö, mutta nyt sitä ei jostain syystä kuulunut. (Virkailijan puheesta ymmärsin, että sellainen olisi pitänyt lähettää tälläkin kertaa.)

Valtaosa tuloistani on tekijänoikeuskorvauksia eli juttupalkkioita ja laskutan kaikki työni toiminimen kautta. Toisin sanoen henkilökohtainen veroilmoitukseni on lähes tyhjää täynnä ja varsinaisesti kaikki toiminta tapahtuu liikkeen- ja ammatinharjoittajan veroilmoituslomakkeella.

Muutama avustamistani lehtitaloista on kuitenkin ilmoittanut minulle maksetut tekijänoikeuskorvaukset myös henkilöverotuksen puolella. Taustalla on ilmeisesti työnantajan vuosi-ilmoituksen tämä kohta:

Maksajan on ilmoitettava kaikki käyttökorvaukset, joista on toimitettu ennakonpidätys. Luonnollisille henkilöille maksetut käyttökorvaukset on ilmoitettava, vaikka niistä ei ole toimitettu ennakonpidätystä.

Vaikka maksan veroni firman kautta, olen kuitenkin tässä suhteessa luonnollinen henkilö – tai näin ainakin reskontrassa on tulkittu.

Oli niin tai näin, tuplaverotuksesta selviää jatkossa varsin helposti:

  • viivaa henkilökohtaisesta veroilmoituksesta yli kaikki tuplana ilmoitetut ansiotulot ja
  • kirjoita Lisätietoja-kenttään, että ko. työ- ja tekijänoikeuskorvaukset on ilmoitettu liikkeen- ja ammatinharjoittajan lomakkeella

Siinä se.

Jos epäilet, että verotuksessasi on käynyt tänä vuonna samanlainen moka, kannattaa soittaa verottajalle. Asian saattaa saada selvitettyä puhelimessa tai ainakin lähettämällä lyhyt selvitys erittelyineen verottajalle.

Toimittaja Sulopuisto kirjoitti jutun – katso video!

Törmäsin selaimessa toimivaan Stypi-tekstieditoriin, jossa on aika hauska ominaisuus. Se tallentaa tiedon kaikista näppäimenpainalluksista ja osaa jälkikäteen toistaa koko prosessin alusta loppuun.

Tallensin homman videoksi, jotta pystyin nopeuttamaan sitä. Tässä syntyy taannoinen Rele-juttu tietokoneohjelmien luovuudesta:

(RSS-syötettä seuraavia ilahduttanee suora Youtube-linkki.)

Tässä on potentiaalia vaikka mihin. Tallenteesta näkee, miten jotkut lauseet syntyvät melkein valmiina, kun taas toisia tulee rämpättyä edestakaisin vaikka miten pitkään. Jutun perässä roikkuu pitkään avainsanoja, jotka odottavat saavansa lihaa ympärilleen.

Vaikka kirjoittaminen etenee pääasiassa järjestyksessä alusta loppuun, aina välillä tulee loikattua jonnekin ihan muualle korjaamaan sana tai kaksi. Tekstissä on monia asiavirheitä ja väärinkäsityksiä, jotka huomaan vasta myöhään. Näyttää kuin punnitsisin, voiko niitä sisällyttää artikkeliin.

Olisi todella kiinnostavaa nähdä samanlaisia tallenteita muilta kirjoittajilta.

Freelancer ei työskentele viikonloppuisin (ellei siitä makseta ylimääräistä)

Pätkät.fi-saitilla kerrotaan 8 syytä freelancerin palkkaamiseksi. Yksi niistä on ajanhallinta: Freelancerit voivat myös tehdä töitä perinteisten toimistoaikojen ulkopuolella.

Lähtökohtaisesti on kylläkin niin, että freelancer ei halua tehdä töitä keskellä yötä ja viikonloppuisin. Meillä on elämä, johon kuuluu höpöttelyä ja seurustelua muiden ihmisten kanssa, ja he tuppaavat yleensä olemaan vapaalla virastoaikojen ulkopuolella.

Totta kai freelancer tarvittaessa työskentelee vaikka jouluisin, mutta siihen liittyy kaksi ehtoa. Jos omituinen työaika on tilaajan keksintö, palkkio kasvaa moninkertaiseksi. On turha kuvitella, että perjantai-iltapäivänä sähköpostiin tipahtanut juttutilaus olisi valmiina ostajan inboxissa maananataiaamuna klo 8, jos korvaus ei ole normaalia suurempi. Toinen mahdollisuus on se, että freelancer päättää itse – syystä tai toisesta – hoitaa hommansa vaikka sitten aamuyöllä.

Pointtini on kuitenkin se, että tilaajan oikeuksiin ei kuulu mahdollisuus ostaa juttuja erikoisiin aikoihin lyhyellä varoitusajalla ja normaaliin hintaan. Joku noista kohdista joustaa aina.

Wikipedia todistaa olemassaoloni

Kirjoittamiani juttuja käytetään lähteinä 12 Wikipedia-artikkelissa. Tieto on kummallisella tavalla rauhoittava. En ole yhtäkään niistä lisännyt sinne itse (olen kyllä muuten muokannut Wikipediaa aina silloin tällöin), mutta joku nimetön ja tuntematon lukija on pitänyt artikkeleitani ainakin sen verran kiinnostavina, että on jaksanut linkata niihin.

Tällaista tunnetta tuskin on ollut mahdollista kokea koskaan aikaisemmin ihmiskunnan historiassa: tiedän jonkun lukevan juttujani, mutta en tiedä kuka se on. Tilanne eroaa normaalista journalistin saamasta palautteesta siinä, että yleensä juttuihin viitataan yleisönosastolla, blogipostauksissa tai foorumikirjoituksissa, ja jokaisessa näistä tapauksista palaute tiivistyy yksilöön. Wikipedia-maininta tuntuu erilaiselta, ikään kuin hahmoton kollektiivi olisi suuressa viisaudessaan katsonut tuotantoani ja todennut sen kelpaavan.

Se tuntuu… hyvältä.

Nuoren toimittajan kalenterissa ei ole viikonloppua

Havahduin päivänä eräänä siihen, että harva tutuistani tekee töitä ma–pe 9–17. Sen huomaa siitä, että yhteisten tapahtumien järjestäminen on harmillisen hankalaa, kun iso osa ihmisistä tekee vuorotyötä. Se taas rikkoo erinäisiä oletusarvoja, kuten että iltaisin on vapaa-aikaa tai että viikonloppuisin voidaan tavata isolla porukalla.

Veikkaan, että työajat asettuvat normaalimpiin uriin – jos tällainen varsin ladattu termi sallitaan – sitä mukaa mitä vanhemmaksi ihmiset tulevat. Perheetön pätkätyöläinen tekee töitä milloin vaan, mutta vakipaikan saanut päälle kolmikymppinen saattaa jopa vältellä viikonloppuihin tai iltoihin sijoittuvia keikkoja.

Olen vapaana toimittajana tottunut siihen, että työskentelen vähän milloin sattuu, vaikka yritänkin synkronoida työaikani jossain määrin tyttöystävän kanssa. Jopa meidän kahden yhteisten tekemisten aikatauluttaminen vaatii kalenterien konsultoimista, ja homma muuttuu astetta monimutkaisemmaksi, jos mukaan pitäisi saada vaikka puolenkymmentä tyyppiä.

Näkyykö sama ilmiö myös muualla kuin nuorten journalistien piireissä?