Toinen meistä ei tiedä mitä puhuu

Sain sähköpostia pyytämättä ja yllätyksenä:

1

On kohteliasta vastata, joten tein niin:

Miksi?

Palveluhenkisenä ihmisenä Anniina vastasi nopeasti:

2

Joten niin tein minäkin:

Terve, Anniina.

Oletko oikea ihminen?

Seuraavassa viestissä oli jotenkin kummallinen sävy:

3

Ahaa, hän haluaakin viestiä englanniksi. Vastasin asianmukaisesti:

”Don’t take it as a spam” = ”I am a spammer”

Uusi tuttavuuteni alkoi vaikuttaa kireältä:

4

Palasin asialinjalle:

Kerro ensin lisää työnkuvastasi.

Anniina ei jaksanut enää leikkiä:

5

Hämmennyin ja pyysin selvennystä:

En ymmärrä lausetta ”SEO johtoon”. Mitä meinaat sillä?

Oli jo liian myöhäistä:

6

Yritin silti pelastaa tilanteen runollisella viittauksella:

Älä mee, tai viet multa kaiken.

Hänkin jaksoi vielä yrittää:

7

Mutta ilmeisesti vastaukseni oli liikaa:

Periaatteessa mixei

Lähetin puolentoista tunnin päästä toisenkin viestin:

Hei mikset vastaa mun kutsuun
Huudanko vain yksin tuuleen?

Kukaan ei vastannut.

Vaatimaton ehdotus digi-Hesarin taitosta

Helsingin Sanomat uudisti digilehtensä ja hyvä niin. Internetin yleisen hyvinvoinnin kannalta hienointa on se, että tilaajat voivat jakaa linkkejä lehden juttuihin, kun aikaisemmin linkit ylettivät vain maksumuurin portille saakka.

Yksi asia siinä on mielestäni tehty vähän köpöisesti, ja se on leipätekstin taitto. Sehän vaihtelee ruudun koon mukaan, mutta ainakin Macbookin 1280×800-resoluution näytöllä tulos on kehno: palstat ovat liian leveitä ja kappaleiden välillä on liikaa tyhjää, jolloin kokonaisuus näyttää leviävän tuhanneksi palaseksi.

Digi-HS

Asia on helppo ratkaista esimerkiksi näin:

Muokattu digi-HS

Muokkaus vaati vain muutaman rivin CSS-koodia. Minun versiossani mitat ovat vähän sinne päin, mikä sotkee rivirekisterin ja aiheuttaa kummallisia puolikkaita leski- ja orporivejä, mutta ne saataisiin varmasti viilattua pois, jos ylläpitäjät vain tarttuisivat asiaan.


section.text p {
  text-indent: 18px;
  margin: 0;
  width: 400px;
}

section p.votsikko {
  text-indent: 0px;
  margin-top: 19px;
}

section.text p:first-child {
  text-indent: 0px;
}

Toimittaja Sulopuisto kirjoitti jutun – katso video!

Törmäsin selaimessa toimivaan Stypi-tekstieditoriin, jossa on aika hauska ominaisuus. Se tallentaa tiedon kaikista näppäimenpainalluksista ja osaa jälkikäteen toistaa koko prosessin alusta loppuun.

Tallensin homman videoksi, jotta pystyin nopeuttamaan sitä. Tässä syntyy taannoinen Rele-juttu tietokoneohjelmien luovuudesta:

(RSS-syötettä seuraavia ilahduttanee suora Youtube-linkki.)

Tässä on potentiaalia vaikka mihin. Tallenteesta näkee, miten jotkut lauseet syntyvät melkein valmiina, kun taas toisia tulee rämpättyä edestakaisin vaikka miten pitkään. Jutun perässä roikkuu pitkään avainsanoja, jotka odottavat saavansa lihaa ympärilleen.

Vaikka kirjoittaminen etenee pääasiassa järjestyksessä alusta loppuun, aina välillä tulee loikattua jonnekin ihan muualle korjaamaan sana tai kaksi. Tekstissä on monia asiavirheitä ja väärinkäsityksiä, jotka huomaan vasta myöhään. Näyttää kuin punnitsisin, voiko niitä sisällyttää artikkeliin.

Olisi todella kiinnostavaa nähdä samanlaisia tallenteita muilta kirjoittajilta.

Suuri Journalistipalkinto sotkee Facebookin käyttäjät ja suomalaiset keskenään

Suuri Journalistipalkinto haluaa ilmeisesti tempaista yleisön mukaansa, sillä tänä vuonna järjestetään erikseen yleisöäänestys. Siihen voivat osallistua ainoastaan Facebook-käyttäjät, sillä ylimääräisten äänien antamisen estämiseksi äänestys tapahtuu Facebook-mötikällä.

Se on sääli, sillä suomalaisista on Facebookissa noin puolet (tarkempaa pohdiskelua). Ymmärrän, että FB on monessa paikassa kätevin de facto -tunnistautumisjärjestelmä, mutta onhan tämä nyt vähän hassua.

Koira söi kotiläksyt ja tietokone koko lehden

Aina välillä saattaa käydä näin:

Fairfax Media has apologised for its failure to publish four newspapers this morning, including The Press in Christchurch and The Dominion Post in Wellington. A computer fault was to blame, but the company says it still hasn’t worked out exactly what went wrong.

Kun minä olin pieni, koira söi läksyt oli kulunut tekosyy. Tietokone söi sanomalehteni kuulostaa suunnilleen yhtä uskottavalta.

Automaattisen iPad-taiton haittapuolia

Eilisen Hesarin iPad-version sunnuntaisivuilla oli juttu, jonka kuvissa on jotain kummallista:

Paperilehdestä näki, mitä siellä olisi pitänyt olla:

Kun klikkasi taulutietokoneen ruudulla näkyvät punavihreät sutut isommaksi, mysteeri selviää:

Mitä ilmeisemmin nuolikuva on tiedosto, jossa on molemmat nuolet ja niistä rajataan näkyviin vain toinen. Automaattisesti tehtävä iPad-taitto ei moista hienoutta tajua, vaan lämäisee mukaan kuvan rajaamattomana.

Huonosti markkinoitu, Casamedia

Sain pyytämättä ja yllätyksenä mainossähköpostia:

Hei!

Onko yrityksenne kotisivujen ulkoasu vaatimaton?

Onko ne optimoitu googlea varten?

Ovatko pävitykset ajantasalla?

Mikäli vastauksenne edellisiin on EI, tai sivustoa ei ole lainkaan, on yrityksellänne käyttämätöntä kasvupotentiaalia.

Esitän pari vastakysymystä arvon Casamedian markkinoijille (enkä todellakaan linkkaa):

  • Oletteko urpoja, jotka spämmäävät sokeasti?
  • Tarkistitteko, ovatko yritykseni sivut ”ajantasalla”?
  • Tajuatteko, että tällainen markkinointi tuottaa vain paskaa mainetta?

Kaikenlainen sokkona saatu mainosmeili ärsyttää. Erityisen paljon ärsyttävät viestit, jotka tekevät ensimmäisestä rivistä asti selväksi, ettei lähettäjällä ole mitään havaintoa siitä, mitä ollaan myymässä ja kenelle. Onko teillä inter_vep-sivut? Pitäisikö teidän ottaa siitä selvää ennen kuin spämmäätte?

Talk to you never, bozos.

EDIT: Casamedia vastasi:

Pyydän anteeksi jos viestini häiritsi sinua. Itse suhtaudun tuleviin viesteihin mitä en ole tilannut, joko lukien tai poistaen. Onneksi se on sähköpostissa helppoa. Tavallista postilaatikkoon kannettavaa mainosmateriaalia en kaipaisi itsekkään niin paljon, koska se pitää fyysisellä työllä myös hävittää.

Urpous on suhteellinen käsite, vastauksia on yhtä monta kuin vastauksien antajiakin.

Sähköinen markkinointi on kustannustehokas tapa pienelle yritykselle markkinoida.

WordPress sivustosi pelaa ja rokkaa, sisällöltään mielenkiintosia aiheita. Vähän väriä voisit tuohon miettiä elävöittämään, etsi toiminto voisi olla jo ylävalikossa eikä vain valikon takana. Mahdollisesti linkit muihin kirjoituksiisi tai kuukausilinkkeihin sijoittaisin myös ”etusivun” ulkoasuun, se lisäisi kävijän sivustossa viettämäänsä aikaa. Esim. hilavitkuttimessa viihtyy helposti pitkiäkin aikoja lueskellen, sekin on tehty wordpressillä. Tälläinen mielipide sivustostasi, käytä ideoita vapaasti jos haluat.

Johon vastasin suunnilleen että ”miksette lähettäneet heti tällaista viestiä?” Juu, totta kai tajuan, että ei sellaiseen ole aikaa, mutta kohdentamaton markkinointi digiaikana = riskialtista toimintaa. Kuten tästäkin huomattiin.

Pari vinkkiä ja kokoontumispaikka Uutisraivaaja-kilpailuun osallistujille

Tilanne: Erkon rahoja olisi jaossa neljännesmiltsi, kun vain kehittää vimpaimen, joka pelastaa journalimin. (Hups, lipsahti hyperbolan puolelle.)

Entä jos on idea, mutta ei osaa ohjelmoida? Entä jos on bisnesnero, muttei tunne toimittajia? Entä jos Ruby on Rails sujuu unessakin, mutta mitä se journalismi on?

Ehdottaisin, että kannattaa tavata ihmisiä, jotka hanskaavat muut osa-alueet. Se onnistuu ihan varmasti ainakin Uutisraivaaja: Hacks & Hackers -tapahtumassa 11. lokakuuta, jossa kilpailun organisaattori Tanja Aitamurto vastaa tyhmiin ja fiksuihinkin kysymyksiin.

Minua kiinnostaa (paitsi keksiä niin hyvä idea, että käärin massit) koota epävirallisesti kasaan porukkaa, joka voisi kuvitella tekevänsä tätä tosissaan, vaikkei vielä ihan tiedä, että miten. Eikä vain yhtä porukkaa, vaan niin monta kuin syntyy. Itse asiassa toimittajia ja koodiapinoita yhdistävän Hacks & Hackers -ringin käynnistäminen olisi järkevää joka tapauksessa, ja tässä yhteydessä on mitä parahin mahdollisuus kokeilla, miten se onnistuisi.

Alustavasti on puhuttu tapaamisista ainakin torstaisen Spot On -seminaarin yhteydessä ja Hacklab Open Dayssä 2. lokakuuta. Sinne on siis oletettavasti tulossa porukkaa, joita kannattaa nykiä hihasta. Minä en pääse Spot Oniin, mutta Hacklabissa voisin piipahtaa.

Luulen, että pelkästään hyvän idean lisäksi kilpailussa pärjäämiseen tarvitaan hyvät tekijät, jotka voivat osoittaa kykenevänsä toteuttamaan ideansa. Taustatietoa voi hakea vaikkapa Knightiltä rahaa saaneelta Newscloudilta, joka on pannut voitokkaat hakemuksensa näytille blogiinsa. Toimittajan rautalankahuomio: tämä on selvästi se kohta, jossa tarvitaan liikenaisen apua. (Ei muuten varmaan haittaisi, vaikka palvelu pyörisi ilman Säätiön rahaa, mutta se nyt on apurahojen ikuinen Catch-22.)

Tsekkaisin, mitä Knight-tuomari Jennifer 8. Lee kertoi chattihaastattelussa otsikolla What did judges look for in Knight News Challenge winners? Tiivis versio: We’re looking for a credible team; There were two projects where the proof of concept was already pretty strong, and we could step in and help scale; We tend to think about light-weight open source infrastructure.

Lukisin myös Paul Grahamin kasvuyrityksiä rahoittavan Y Combinatorin hakuohjeet, vaikka siinä onkin kyse vähän erilaisesta prosessista.

Tietenkin silmäisin läpi Knightin kilpailun voittajat, koska turha niitä on uusintaa, mutta ehkä listasta saa uusia ideoita. Ainakin siitä näkee, että millaisia vimpaimia voi tarjota.

Luulisin, että olisin aika hyvä tyyppi mukaan melkein mihin tahansa porukkaan, joka aikoo päästä tässä kisassa rahapalkinnoille. Ja lisää samanlaisia kavereita voi etsiä paremman paikan puutteissa vaikka tämän merkinnän kommenteissa, kunnes joku tarjoaa paremman paikan. Kun sellainen löytyy, linkkaan heti sinne.

Mulle voi myös lähettää sähköpostia, jos privaattilähestyminen tuntuu luontevammalta. Kuten sanottua: haluan, että kilpailuun osallistuu mahdollisimman monta hyvää porukkaa mahdollisimman monella hyvällä idealla. Satun nimittäin olemaan optimisti.

Minullahan ei ole kilpailun järjestämisen kanssa mitään tekemistä. Olenpa vain kiinnostunut aiheesta ja seurannut Knightin skabaa sekä Y Combinatorin viritelmää jonkun tovin.