New York Magazinessa julkaistiin taannoin ihan pätevän oloinen juttu Rupert Murdochin mediaimperiumin tilasta ja orastavista perimyssodista.

Muutamia sivuja Afganistaniin crowdfunding-rahalla lähteneen Ted Rallin aiemmasta To Afghanistan and Back – A Graphic Travelogue -kirjasta. Hieno formaatti tuo.

Ilta-Sanomien seurapiiritoimittaja Rita Tainola täytti taannoin vuosia, jolloin hänestä kirjoitettiin myös lukuisia lehtijuttuja. Paras minun löytämäni Tainolasta kertova juttu on Ylen Radio 1:n Julkinen sana -lähetyksestä.

Lisäys: Jaana Rinne jututti Tainolaa City-lehdessä vuonna 2005.

StatSheet-niminen yhtiö aikoo julkaista kesällä ohjelman, joka kirjoittaa koripallopelitilastojen pohjalta uutisen ottelusta, kertoo ReadWriteWeb.

Kirjoitin taannoin Mikrobitin Net.nyt-blogissa verkkovarmuuskopiointivempeleistä. Lisäsin juttuun muutaman niin sanotun referral-linkin, joiden kautta rekisteröityneet käyttäjät saivat hieman lisää levytilaa varmuuskopioilleen – ja niin sain minäkin.

Sami Köykkä kyseenalaisti menettelyn Twitterissä: Referral-koodit lehtijutussa on ehkä jo vähän pushing it. Okei, laitoin mäkin blogiin dropboxin refkoodin, mutta… ja myöhemmin selvennyksenä journalistin ei olettaisi saavan etuja jutustaan. (Sami perusti huomionsa net.nytin kommenttiin Linkin perusteella joku saa klikkauksesta taas jonkun sentin, tai jotain.)

Minä tietenkin selittelin käytöstäni kaikin keinoin. Ensin nenäkkäästi (Eli oletuksena on, etten olisi kirjoittanut noista palveluista, ellei olisi ref-linkkiä tarjolla?), sitten puolustellen (Lisäksi ref-linkistä on hyötyä käyttäjälle, eikä edes ole “plussaa vain uudelle käyttäjälle” -versioita noista) ja lopuksi kysymyksellä: Entä versio, jossa jutussa on sekä ref että ei-ref-linkit?

Mielenkiintoinen tilanne. Voin tietenkin vakuuttaa, että motiivini olivat puhtaat, mutta joudutte luottamaan siinäkin sanaani. Toki journalistista valintaa on tehty joka tapauksessa. Esimerkiksi Mozy ja Dropbox on mainittu jutussa ensimmäisinä siksi, että käytän niitä ja olen niihin tyytyväinen.

Vertaisin tilannetta siis siihen, että jutussa mainitaan yleensäkään tuotemerkkejä. Siinähän ei ole mitään pahaa, jos käyttö on perusteltua. Olisi varsin omituista suositella ilmaisia varmuuskopiointipalveluita ja jättää ne nimeämättä tai linkkaamatta.

Mutta olisiko referral-linkit pitänyt jättää pois ihan jo siksikin, että juttu olisi näyttänyt neutraalimmalta? Todellinen perusteluni nimittäin oli, että valitsin läpinäkyvyyden ja uskoin sen riittävän selitykseksi lukijalle siitä, miksi tein kuten tein. Mielipiteitä?

TimesCast on New York Timesin uusi videosarja päivän pääuutisista. Tosin kiinnostavinta siinä taitaa olla se, että videoissa on toimittajien haastatteluita ja uutiskokouksia.

Embed-koodissa oli ainakin äsken jotain häikkää, mutta suora linkki toimii.

Kirjan saa ladattua pdf-muodossa Tampereen yliopiston sivuilta.

CulturePulp-sarjakuvan kirjoittaja-piirtäjä Mike Russell vastaili kysymyksiin strippinsä historiasta ja sarjakuvajournalismista yleensä.

Olen omin silmin nähnyt, että Pentikäinen ja Jungner ei ole ihan samaa mieltä kaikesta, mutta…

‘

Venäläinen risteilyohjus kiitää pitkin Suomenlahden rannikkoa matalalla suomalaisten tutkien ulottumattomissa. Porvoon tienoilla tietokoneohjeistettu järjestelmä kytkee kiihdytysraketin päälle. Ohjus nousee parinsadan metrin korkeuteen, ottaa uuden suunnan ja osuu lopulta Yleisradion Pasilan toimitaloon. Ohjus aiheuttaa kuolemaa ja sekasortoa. Televisio- ja radiolähetykset katkeavat.

Helsingin Sanomat 6.3.2010

Innovaatiojournalismin seura on julkistanut ehdokkaat vuoden parhaaksi innovaatiojutuksi (via Christina Forsgård)