Wiredin demo siitä, miten iPad pelastaa aikakauslehdet

Tätä olemme odottaneet 15 vuoden ajan, sanoo päätoimittaja Chris Anderson.

Muuten olen sitä mieltä, että ihanko tosiaan luovutatte tiedotusvälineenne yksinoikeudella systeemiin, jonka portinvartija on vetänyt herneen nenään Kama Sutrasta?

Edit: Gawkerin mukaan New York Timesissä kinataan siitä, onko iPad-asiat printtipuolen vai digiheebojen hommaa, eli käytönnössä: miten hinnoitellaan?

Edit 2: Ville huomasi, että iPadiahan ei varsinaisesti mainita koko jutussa, puhutaanpa vaan yleensä tablet-tietokoneista. Just joo.

Kymmenen väitettä journalismin tuhosta – ja miksi niistä ei kannata huolestua

Istuin iltapäivällä liveblogaamassa Tanja Aitamurron Journalismin tulevaisuus -tilaisuudessa, jossa esiteltiin, käsiteltiin ja debatoitiin Tanjan Hesarin säätiölle tekemä tutkimus (pdf) journalismin trendeistä Yhdysvalloissa vuonna 2009. Englanniksi simultaanisönkkäämäni livereportaashi löytyy Save the News -sivuilta, suomenkielinen rapo taas Uutiskaupasta.

Ihmiset innostuvat ylevöittävistä artikkeleista

Tutkijat selvittivät, millaisia artikkeleita New York Timesin lukijat sähköpostittelevat toisilleen. Tulos: ylevöittäviä.

Toisin sanoen pääpaino ei olisikaan kohuotsikossa – tai siis ehkä sellainen klikataan auki, mutta ei ainakaan vinkata enää kaverille – vaan tunteissa ja iloisissa yllätyksissä. Eikä missä tahansa hömpänpömpässä, sillä NY Timesin kohdalla etenkin linkkejä tiedejuttuihin jaettiin innolla.

Onhan tässäkin yksi tavoite jutun kirjoittamiselle:

Seeing the Grand Canyon, standing in front of a beautiful piece of art, hearing a grand theory or listening to a beautiful symphony may all inspire awe. So may the revelation of something profound and important in something you may have once seen as ordinary or routine, or seeing a causal connection between important things and seemingly remote causes.

Turha surra toimittajaa -takakansiteksti

Toimitussihteeri kiiruhti paikalle.
– Onko Söderman sisällä?
– On. Ja pysyy.
– Jaha, haluaisin … Että millä tavalla pysyy?
– Hän on kuollut

Heidi Kramel kuuli tapahtumasta kaksi minuuttia myöhemmin. Hän ei hypähtänyt pystyyn eikä muullakaan tavoin osoittanut yllättyneensä.
– Vai niin, hän sanoi yksinkertaisesti.
Tuntui aivan siltä kuin hän olisi odottanut Södermanin kuolemaa. Vain hänen silmäteränsä laajenivat. Jäätyään jälleen yksin hän alkoi puoliääneen lausua Macbethia:

Parempi olla murhattujen mailla
kuin murhaajana tunnonrauhaa vailla …

Vaaran merkki: ”yhä useampi” -aloitus

Aina yhtä sympaattisen närkästynyt Jack Shafer kirjoittaa Slatessa ilmiöstä nimeltä bogus trend story eli kuvitteellisen trendin uutisoimisesta. Itse kutsun sitä yhä useampi -uutisoinniksi, sillä jos työpäivän mittaan on selvinnyt, että oikeastaan kyse on vain erittäin pientä ihmisryhmää koskevasta asiasta tai että kenelläkään ei vielä ole päteviä tilastoja aiheesta, voi aina yrittää myydä aiheen lukijalle kirjoittamalla, että yhä useampi suomalainen tekee sitä ja tätä.

Music and Media Management, lecture 1

Here’s the support material for the first lecture.

Linkage:

Reading:

  • Melvin Mencher’s News Reporting and Writing
  • Tumber: News – A Reader
  • McQuail: McQuail’s Mass Communication Theory
  • Grossberg et al: Mediamaking
  • Boyd-Barrett & Newbold (eds.) Approaches to Media: A Reader
  • Downing, Mohammadi & Sreberny-Mohammadi: Questioning the Media – A Critical Introduction
  • Curran & Gurevitch: Mass Media and Society

Jenkkimalli free-toimittajan laskutuksen selvittämiseen

Alan D. Mutter esitteli blogissaan yksinkertaisen taulukkolaskentamallin, jonka avulla freelance-journalisti voi laskea työllensä hinnan. Se ei ilman soveltamista istu Suomeen, mutta sama periaate on käytössä meillä Freen satasessa (pdf), joka erittelee sivukulut ja selittää, miksi freen työstä maksetaan näennäisesti enemmän kuin palkkatyöläisen työstä.

Mutterilla on myös kannustava viesti freelancereille:

Quality journalism takes training, time and tenacity. Although it’s easy to fill space with words, pictures and videos that are produced quickly and on the cheap, down-and-dirty “journalism” is the intellectual equivalent of empty calories. […] Whatever you do, though, don’t sell yourself short, because journalists can’t protect society if they can’t protect their own careers.

Kaksi, eiku kolme, Paavo Väyrysen ystävää

Vallan mainio Juha Mäkinen (ystävä, uskallan sanoa) kirjoitti sunnuntai-Hesariin jutun Koko Väyrysen tuotanto kahdessa päivässä. Linkki on maksumuurin takana, joten lainaan tähän jutun alun:

Minulla on Tampereen kaupunginkirjaston virkailijalle pyyntö: haluan lainata Paavo Väyrysen koko tuotannon. Virkailija ei hämmenny, vaikka pääosa kirjoista pitääkin noutaa varastosta. ”Paavoa haluavat nyt kaikki”, hän sanoo. […] Olen päättänyt haastaa Väyrysen hänen omassa lajissaan, lukunopeudessa. Väyrynen kehaisi aikoinaan lukeneensa Fjodor Dostojevskin koko tuotannon kolmessa päivässä. Kun lausuntoa epäiltiin, hän täsmensi lukeneensa vain ne Dostojevskit, jotka sattuivat löytymään kirjaston hyllystä.

Minähän tein saman loppuvuonna 2008 Jylkkärissä. Juttuni Alussa oli Paavon sana (sivu 11) alkaa näin:

Juuri tänään on täydellinen päivä lukea kaikki Paavo Väyrysen kirjat. Pasilan messukeskuksessa ihmiset tunkeilevat kirjamessuille, ja huomenna järjestetään kunnallisvaalit, joissa keskustan kannatus romahtaa kuin antiikin tragedian päähenkilö. Väyrysestä itsestään on kasvanut myyttinen hahmo. Hän kaatuu vain noustakseen uudelleen. Tavoitteenani on unohtaa median muokkaama Paavo ja tutustua hänen kirjojensa sivuilla elävään platoniseen idea-Paavoon. Uskallan jo sinutella, sillä luulen, että meistä tulee tänään läheiset.

Juhan juttu on parempi, vaikka ei minunkaan ihan kelvoton ole. Paitsi loppu on kovin tyhmä.

Edit: Juha pani linkin vielä kolmanteen samanlaiseen. Ville Grahnin juttu On totuuden aika alkaa näin:

Pitkän linjan valtiomies, nykyinen ulkomaankauppaministeri Paavo Väyrynen (kesk.) retosteli aikanaan lukaisseensa Fjodor Dostojevskin tuotannon kolmessa päivässä. Paitsi vauhdikas lukija, Väyrynen on myös tuottelias kynäilijä. Muiden toimiensa ohessa herra on ehtinyt kirjoittaa neljätoista teosta. Kaipa jonkun täytyisi myös lukea ne.