Lueskelin Kalle Kultalan elämäkertateosta Kuvien palvelija vuodelta 1985. Sieltä löytyi seuraava pätkä:

Menin myymään [Jean Sibeliuksen palkitsemistilaisuuden] valokuvia Hufvudstadsbladetiin, sitten Uuteen Suomeen, ja viimein Ludviginkadulle Helsingin Sanomiin.

[…]

Toimitussihteeri vilkaisi valokuvia ja antoi ne minulle takaisin.
– Meidän oma valokuvaajamme on ollut siellä! Me käytämme oman valokuvaajamme Reino Loppisen valokuvia.
Tiesin vuorenvarmasti, että Jopi Ruotsalainen erehtyi. Mutta hän ja Helsingin Sanomat olivat kuin paita ja peppu. Ylimielisiä, rahaasäästäviä, ja vain Helsingin Sanomat oli aina oikeassa.

[…]

Helsingin Sanomat on aina ollut mahtavampi kuin yksityinen lehtivalokuvaaja – freelancer. Silloin oli vuosi 1953 ja nyt on 1985. Mutta Helsingin Sanomat on aina oikeassa. Väärässä ovat vain pienet ihmiset.