Tulevassa Esquire-lehden numerossa on ilmeisen mainio henkilökuva elokuvajournalisti Roger Ebertistä. Sanon ”ilmeisen”, koska en ole lukenut nettiin ilmaiseksi läntättyä juttua, vaikka aihe kiinnostaa ja linkki kiertää Twitterissä tiuhaan.

Miksi? Koska olen tilannut Esquiren riihikuivalla rahalla (eikä nyt puututa siihen, että millainen lehti se on muuten). Tulee jotenkin dorka olo, kun maksan tuotteesta ihan oikeita euroja, mutta silti sisältö suolletaan jo etukäteen kaiken kansan pällisteltäväksi nettiin.

Joo, lehden fyysinen olomuoto on sitä plussaa, josta hyvästä oikeastaan maksan, mutta kamaan – viivyttäkää nyt julkaisua edes sen verran, että tilaajat ovat periaatteessa voineet lukea lehtisensä. (Voi toki olla, että Amerikassa läpyskät on jo jaettu ja narinani on pelkkää periferian ulinaa.) Wired tekee muuten samaa, kuten myös rakastamani New Yorker.

Suomessa tätä ongelmaa ei ole, koska täällä aikakauslehtien sisällöstä ei laiteta nettiin mitään, ei edes maksaville asiakkaille. Tämä kertonee jotain syvällistä maiden välisistä eroista aikakauslehtibisneksessä, mutta rasittavaa se on molemmin päin.