On kaksi aihepiiriä, joista tiedän niin paljon, että kerron siitä mieluusti muillekin. Ensimmäinen on internet ja toinen tiedonvälitys. Niinpä viime vuosina olen opettanut molempia aihepiirejä sekä amatööreille että ammattilaisille.

Joten jos tarvitset ihmisen, joka osaa kertoa yksinkertaisesti ja ymmärrettävästi, miten ja miksi nettiä kannattaa käyttää erilaisiin viestintähommiin, lähetä sähköpostia tai vaikka Twitter-DM.

Miksi minä?

Joudun tai pääsen työni puolesta tutustumaan jos jonkinlaisiin atk-vimpaimiin, etenkin uusiin nettipalveluihin. Teen sitä jonkin verran myös vapaa-ajallani, koska… no, kutsutaan sitä vaikka ammattitaidon ylläpitämiseksi. Tästä seuraa, että minulla on hyvä käsitys siitä, mitä netissä on tapahtunut jotakuinkin vuoden 1999 jälkeen.

Samalla olen päässyt — tai joutunut — miettimään, miten niistä kerrotaan kaikenlaisille lukijoille. Olen varsin taitava selittämään, tiivistämään ja kontekstoimaan erinäköisiä tietokoneisiin, ohjelmistoihin ja palveluihin liittyviä asioita. Voin vääntää rautalankaa Facebookin tunnistetut käyttäjät -toiminnosta tai filosofeerata selfieiden taiteellis-sosiaalisista ulottuvuuksista.

Ammattilehtien avustaminen ja Suomen Journalistiliiton erilaisissa valmistelevissa ja päättävissä elimissä toimiminen puolestaan johti siihen, että olen seurannut median tilannetta ja tulevaisuutta meillä ja muualla jo vuosien ajan — sekä pohdintaa bisnesmalleista että esimerkkejä siitä, miten journalismia ja sen sukuisia hommia voi tehdä fiksummin, tehokkaammin ja vaikuttavammin.

Olen ensisijaisesti journalisti ja nettiosaaja, joten puhtaasti markkinoinnin piiriin menevistä tehtävistä minulla on vain vähän sanottavaa. Toisaalta tiukka rajanveto viestinnän ja markkinoinnin tehtävien välillä on turhaa, koska rajat liudentuvat koko ajan.

Jos haluat myydä enemmän suklaakeksejä kuluttajille nokkelien Facebook-mainosten avulla, kannattaa etsiä toinen neuvonantaja. Samoin pitäydyn erossa sellaisista yrityksistä, joiden kanssa olen tekemisissä journalistina.