Lueskelin Kalle Kultalan elämäkertateosta Kuvien palvelija vuodelta 1985. Sieltä löytyi seuraava pätkä:

Menin myymään [Jean Sibeliuksen palkitsemistilaisuuden] valokuvia Hufvudstadsbladetiin, sitten Uuteen Suomeen, ja viimein Ludviginkadulle Helsingin Sanomiin.

[…]

Toimitussihteeri vilkaisi valokuvia ja antoi ne minulle takaisin.
– Meidän oma valokuvaajamme on ollut siellä! Me käytämme oman valokuvaajamme Reino Loppisen valokuvia.
Tiesin vuorenvarmasti, että Jopi Ruotsalainen erehtyi. Mutta hän ja Helsingin Sanomat olivat kuin paita ja peppu. Ylimielisiä, rahaasäästäviä, ja vain Helsingin Sanomat oli aina oikeassa.

[…]

Helsingin Sanomat on aina ollut mahtavampi kuin yksityinen lehtivalokuvaaja – freelancer. Silloin oli vuosi 1953 ja nyt on 1985. Mutta Helsingin Sanomat on aina oikeassa. Väärässä ovat vain pienet ihmiset.

Vallan erinomaisen New York Times Magazinen päätoimittaja Gerald Marzorati vastaili taannoin lukijoiden kysymyksiin.

Mukana on muuan hämmentävä yksityiskohta. Lehdessä julkaistu 77 000 merkin reportaasi Memorial Medical Centeristä Katrinan jälkeen maksoi kaikkineen melkein puoli miljoonaa dollaria:

Long -form journalism is expensive: The Magazine is publishing a 13,000-word piece on Sunday (it will be up online earlier) that we did in partnership with ProPublica, the independent, not-for-profit newsroom. One of ProPublica’s editors and I did a back-of-the-envelop calculation yesterday of what the total cost of the piece actually was, figuring in several years of reporting and nearly a year of editing. Estimate: $400,000.

Aiheesta tarkemmin Nieman Journalism Labissa.

Edit: Hinta purettuna osatekijöihinsä.

Katsopa tätä sivua:

Näetkö kuvassa

• henkilökohtaisen talousneuvojan
• vai viattoman perheen kimppuun hyökänneen muukalaisen?

Evan Ratliff on yhdysvaltalainen freelance-toimittaja, jonka päästä on luvattu 5000 dollarin palkkio. Kyseessä on Ratliffin kirjoittaman Jäniksen vuosi -henkisen jutun havainnollistus: voiko ihminen vain kadota?

En ole varma, mitä mieltä olen tempauksesta. Toisaalta kyseessä on aika hauska tapa tuoda lukijat mukaan leikkiin ja samalla tehdä tekstistä konkreettista, mutta toisaalta… onhan toi melkoinen gimmick.

Mika Brzezinski, Co-host of MSNBC’s Morning Joe with Joe Scarborough:

Now I realize that perhaps my personality is too real to be boxed into an ultra-objective news job.

Frank Zappa ei oikeasti sanonut, että musiikista kirjoittaminen on kuin tanssisi arkkitehtuurista, mutta en silti ole koskaan tajunnut mitään lehtien tanssikritiikeistä. Eipä sillä, eihän niitä ole minulle suunnattukaan, mutta jokainen elitistinen taiteenala joutuu tasapainottelemaan sisäpiirin miellyttämisen ja uusien tulokkaiden houkuttelemisen kanssa.

New York Timesistä löytyi tanssikritiikki, jonka minäkin ymmärrän, koska se on video: Dissecting a Dance. Idea on tajuttoman hieno juuri siksi, että se on niin yksinkertainen.

Lisää!