Montako maksavaa kansalaista itsenäinen toimittaja tarvitsisi?

Yritin päivänä eräänä laskeskella, millaisilla asiakasmäärillä ja hinnoilla voisi heittäytyä kokonaan yleisön armoille. Siis siihen ikään, että saisi jonkun pätevän politiikan toimittajan houkuteltua aloittamaan freelanceriuden omalla sivustolla, jonka käytöstä lukijat maksaisivat.

Lisäys: Monia kysymyksiä ja muutamia vastauksia merkinnässä Lisäpohdintoja autonomisen toimittajan taloudesta

Tämä on siis tosiaan vain suuruusluokkien hahmottamista. Sanotaan, että kyseinen toimittaja seuraisi Helsingin tapahtumia. Asukkaita on 580 000, joista työikäisiä ja eläkeläisiä (eli politiikasta kiinnostuneita ja maksukykyisiä) pauttiarallaa 509 000 (pdf). Äänestysprosentti kunnallisvaaleissa oli viimeksi noin 59 – voitaneen olettaa, että nukkuvien puolueen jäseniä ei aivan kauheasti hotsita maksaa politiikan uutisoinnista – mistä saadaan tulokseksi 305 000 politiikasta kiinnostunutta ihmistä.

En tiedä levikkimatematiikasta mitään, mutta sanotaan että vaikka puoli prosenttia tuosta väestä saadaan houkuteltua maksajiksi. (Aluksi lähdin yhdestä promillesta, mutta siitä ei seuraa kuin masennusta.) Tämän ajatusleikin tuloksena tarjolla on siis 1500 maksajaa.

Miksi politiikan toimittaja? Koska sillä saralla ei ole samanlaista ylitarjontaa kuin vaikkapa elokuva-arvioissa tai pelilehdistössä. Oletan siis optimisen luontoni mukaisesti, että asiakkaat voisivat olla halukkaita helläämään kukkaronnyörejä, koska ymmärtävät ja näkevät sen hyödyt.

Seuraava avoin kysymys: kuinka paljon ihmiset olisivat valmiita maksamaan kuukaudessa laadukkaasta, ilman mainoksia tarjoillusta uutisoinnista, joka käsittelee heille tärkeitä aiheita? 1, 5 vai 10 euroa? Ainakin jälkimmäinen tuntuu jo aika isolta summalta. Jos hinta on euron kuussa, voidaan todeta, että 1500 eurolla kuussa kukaan täysijärkinen toimittaja ei lähde mukaan.

Vedetään siis hatusta ns. Anttilan hinta 3,99 ja saadaan siitä kuukausituloiksi 6000 euroa. Se on ihan kohtalainen palkkio, joskin järkevämpää olisi varmaan jakaa raha kahden toimittajan kesken vaikkapa niin, että toinen tekee vajaata viikkoa taustatoimittajana tai mitä ikinä. Toinen kysymys on se, että mistä löydetään sellainen politiikan toimittaja, jolla on halua lähteä tällaista kokeilemaan ja joka on niin tunnettu, että hän pystyy nimellään vakuuttamaan ihmiset maksamisen kannattavuudesta.

** ** **

Mitä mieltä olette ajatusleikin olettamuksista ja tuloksista? Mitä lukuja pitäisi säätää ja miksi? Entä voisiko tämä toimia jollain muullakin alueella tai alalla? Ei minulla mitään konkreettista ole mielessä, kunhan lämpimikseni mietiskelen.

22 thoughts on “Montako maksavaa kansalaista itsenäinen toimittaja tarvitsisi?

  1. Onhan noita juoksevia kuluja vaikka mitä, mutta suurin kynnys olisi varmaan markkinointi ja laskutusjärjestelmä.

    Toinen kysymys on, että mikä on se ongelma, joka järjestelyllä korjataan? Ts. millä tavalla näin luotu sisältö poikkeaa muista lähteistä? Yksityiskohtaisempaa? Selkeämpää? Lähempänä lukijaa? Vaikuttavampaa?

    Eipä sillä, itse voisin kyllä maksaa jo pelkästä konseptista.

    Olen joskus leikitellyt vastaavanlaisella ajatuksella, jossa toimittaja keskittyy hyvin lokaaleihin ja lokaalilla tasolla vaikuttaviin asioihin (kaupunginosa) ja homma rahoitetaan alueen taloyhtiöiden jäsenyyksillä (eli yleisö maksaa vuokrissaan/vastikkeissaan). Vastaava järjestelmä toimii joissain paikoissa asukasyhdistyksen rahoitusmallina.

    Hyperlokaalilla tasolla voisin muuten maksaa siitä, että joku lobbaisi työkseen toimittajille, poliitikoille ja virkamiehille oman naapurustoni asioita.

  2. Ei kannata rajata pelkkään Helsinkiin. Myös kehyskunnat (oi, mikä sana) vaikuttavat Helsingin kehitykseen aina Lahtea, Hämeenlinnaa, Porvoota ja koko rantaradan aluetta myöten. Alas: lisää potentiaalisia maksajia.

  3. Lisäksi, Helsingin asiat kiinnostavat varmasti myös ulkopaikkakuntalaisia, koska Hgin päätökset vaikuttavat väistämättä koko maahan, halusi sitä tai ei. Ei pidä unohtaa myöskään ulkosuomalaisia ja kansainvälistä mediaa, jolle kelpaa hyvin tuotettu uutisointi ainakin lähdemateriaalina. Tästä seuraa tosin lisäkustannuksia käännöstyön takia.

    Kätevästi pääsin näemmä lokaliteetista yleistsurnalismiin á la Hesari. Ajatusketju päätyy siis julkaisuun, joka olisi kuin Hesari mutta ilman tyhjänpäiväisyyksiä. Tämän saa lukea ironisena kommenttina johonkin. En pahastu.

  4. Mualaaselle semmosta, että eihän tässä ole suljettu ketään mistään pois, yritetty vaan jonkinlaisten numeroiden pohjalta laskeskella. Ja mieluummin ala- kuin yläkanttiin.

    Erkka, markkinointi voidaan tässä harjoituksessa olettaa ratkaistuksi ongelmaksi (word of mouth). Laskutuskin on sen verran triviaali, ettei siitä nyt hermostuta (selvitettävissä rahalla tai varsin helposti omalla työllä).

    Jätin tarkoituksella auki sen, mitä maksua vastaan saisi, koska se on kokonaan oman blogauksen aihe. Mutta tolleen ranskalaiset viivat -tasolla sanoisin, että kilpailijoita on aika vähän (Hesari) ja käyttäjän lisäarvo hiton hyvä (topic pages, aikajanat, paikkadata jne).

  5. Ilmoittaudun maksajaksi, jos tuohon joku lähtee. Itseasiassa olisi mahtavaa, jos itse kokeilisit.

    Oletko miettinyt konseptia? Millä tavoin homma tuotaisiin ihmisten tietoisuuteen ja tosiaan, millä tavoin juttua voitaisiin markkinoida? Uskoisin, että jo pelkkä konseptin lanseeraus tuottaisi jonkun verran juttuja eri medioissa ja sitä kautta maksajia.

    Oletko miettinyt apurahan hommaamista? 🙂

  6. I’m in! Tätä voisi soveltaa muillekin alueille – vaikka jonkin erikoisalan seuraamiseen. Tosin mikä erottaisi tämän maksullisesta hyvälaatuisesta blogista?

  7. Jenkeissa hyperlokaalien ja niche-palveluiden tuloista puolet nayttaisi tulevan mainoksista ja vain muutama prosentti tilaajamaksuista tai lahjoituksista. Kyseessa juuri tallaiset yhden hengen viritelmat. Lisaa tietoa tulovirtojen koostumuksesta mun huhtikuussa julkaistavasta raportista.

  8. Kato, meinasin sanoa että odotellaan Ameriikan-tutkijan kommentteja, mutta ne tulivatkin tilaamatta. Hyvä homma.

    Pekka, onhan siellä sitten Treesaver/Nomad Editions esimerkkinä tilausrahoitteisista startupeista. Mä ajattelin, että mainosmyynti on tuskaista puuhaa, jonka mieluummin korvaisi suoraan ihmisiltä saatavalla rahalla.

    Aiheesta on pari ajatusta lisää, mutta katotaan milloin saan niistä blogattua.

  9. Asiaa ei mainita, mutta oletan nyt kysymyksessä olevan ratkaisu, joka hyödyntää puhtaasti keksintöä, joka on vähän niinku series of tubes?

    Minua kiinnostaisi myös eduskuntaan keskittynyt seuranta. Taustojen kaivelu, dokumentteihin linkitys ja datan visualisointi. 3,99 irtoaa helposti.

    Heck, suksi Brysseliin, niin maksan 150€/vuosi. (Ja jos teet juttuja niin vielä 3,99/kk päälle, jk, jk..)

  10. Ongelma olisi nähdäkseni se, että yksi tai kaksi ihmistä näkee liian vähän, kuulee liian vähän ja ehtii liian vähän.

    Vaikka miten olisi fiksu tyyppi, hyvä journalismi vaatii kuitenkin jossain määrin sitä, että on riittävän usein läsnä siellä, missä seurattavat poliitikot ja muutkin ovat. Yksi tai kaksi ihmistä ei voisi tehdä kummoistakaan seurantaa, kun yhden pitäisi päivystää web-julkaisun kanssa.

  11. Tero, miksi pitäisi? Ei tähän malliin sisälly jatkuva päivittäminen, koska en keksi, mitä hyötyä siitä olisi lukijalle. Mieluummin harvoin, vähän ja pitkälle jalostettua.

  12. Itse joskus samanlaista logiikkaa muistaakseni Kurkijärven kanssa pohdiskelleena en kuittaisi markkinointia pelkästään womilla. Ja kyllä siihen saitinrakennukseenkin euroja menee. Mutta en kyllä itsekään keksinyt että miksei voisi toimia noin periaatteessa.

  13. Tällä ajatuksella itse itsensä verkossa elättävistä toimittajista on leikitelty ainakin Helsingin yliopiston luentosaleissa jo toistakymmentä vuotta. Muita vaihtoehtoja voisivat olla tuo mainittu mainosrahoitus, siis osana, tai toisaalta portaali, joka kokoaisia useampia samalla tavalla toimivia kirjoittajia yhdelle sivulle, myisi mainoksia keskitetysti ja maksaisi kirjoittajille konkreettisesti kävijöiden mukaan, esim. 10 senttiä/klikki. Jos kirjoitat mielenkiintoisesti ja ihmiset lukevat, rahaakin tulee. Tätä viimeistä esimerkkiä toki vaivaa se, että moinen saattaisi houkutella ylilyönteihin, liioitteluun, tms. vaikkei ammattilaisten tietysti pitäisi moisiin sortuakaan…

  14. ”Tero, miksi pitäisi? Ei tähän malliin sisälly jatkuva päivittäminen, koska en keksi, mitä hyötyä siitä olisi lukijalle.”

    Voi olla, että ajattelen liikaa sitten uutismaista kirjoittelua. Siinä on tärkeää, että on paikalla siellä missä tapahtuu, tapaa riittävästi ihmisiä jne.

    Tosin kyllä muunlaisessa journalismissa on hyödyksi, jos ei ole aivan yksin, vaan on tukena enemmän korvia ja silmiä.

    Mutta eihän tällaisen mallin pohdiskelu siihen kaadu, sillä voisihan tuossa olla yhden hengen sijaan vaikka kahdesta viiteen vapaata toimittajaa.

    Itse kuukausipalkkaisena toimittajana koen tärkeäksi sen, ettei itse tarvitse huolehtia työvälineistä, työhuoneesta, palkkioista, verotuksesta ym. hallinnollisista seikoista, kun firma ympärillä hoitaa kaiken tuon. Voin keskittyä kokonaan journalistin työhön. Jos vaikka PC hajoaa, soitan yhden puhelun, ja uusi tulee kohta tilalle.

  15. Tero: Voin keskittyä kokonaan journalistin työhön.

    Joo, toimittajan riippumattomuus on tärkeää. Siksi idea kantaisikin niin hyvin.

    Joku saattaa ajatella, että ilman mittavia mainostuloja ja sitä myöten kuukausipalkkoja toimittaja voisi olla herkemmin ostettavissa. Mutta mikä on tilanne? Nyt väsätään sellaisia otsikoita ja juttuja, jotka keräävät eniten klikkejä.

    Jos väsättäisiin sellaisia juttuja jotka keräävät ja kiinnittävät enemmän tilaajia, olisi tilanne toinen. Toimittajan keinot kerätä lisätuloja perustuisivat erilaiseen insentiiviin.

  16. …jatkoa:

    Niin sillä ajatuksella siis, että ihmisen kynnys tilata / pysyä maksavana tilaajana on huomattavasti korkeampi kuin ilmainen klikkaaminen.

  17. Jees, tämähän on hyvin tehtävissä. Membershippiä pydeen vaan. Vaikka politiikka onkin aiheena jokseenkin vaikein mahdollinen, mutta mitäpä suomalainen helppoa tietä tekisi…

    Sekä informaation että toimittajan osaamisen tuotteistamistahan se vaatii, ja siinäpä se missä useimmat kompastuvat alkumetreillä. Pitäisi oikeasti todentaa onko kysyntää, kuinka paljon, ja miten niihin oikeisiin ihmisiin pääsee käsiksi. Pelkällä wom-ajatuksella saa varmasti muutamia tilaajia, mutta jos pitäisi elättää paria kaveria ja enemmänkin, sitten tarvitaan systemaattisempaa markkinointia.

    Todellisuudessa se asiakasmäärä lienee paljon pienempi kuin aluksi ajattelee. Ja hyvä niin, koska oli aihe mikä hyvänsä on parasta keskittyä niihin 20% kiinnostuneimpaan kuin niihin 80% jotka on meh-tasolla.

    Laskennallisena harjoituksena kannattaa ajatella onko parempi hankkia ne 1500 jäsentä hintaan 4€/kk (todennäköisesti suurehkolla suhteellisella hankkimiskustannuksella, jota joutuu kuukausittain myös ylläpitämään) vaiko esim. 50€/kk, jolloin tarvitaan enää ne 120 fanaattisinta. Tehtävä helpottuu huomattavasti. Sitten vielä jos myytte yrityksen laajuisen tilauksen hintaan 500€, johon kuuluu sisällön lisensointilupa, tarvitaan enää 12. Alkaako pelin henki valjeta..?

    Tällä laskurilla voi pelailla lisää spekulointeja:
    http://www.scottboulch.com/calc.html

    Myöskin sivuston sijaan kannattaa ajatella maksullista uutiskirjettä yhtenä vaihtoehtona. Siinä kynnys on tietyllä tavalla alempi, ja odotusarvo on helpompi asettaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.