Toimitussihteeri kiiruhti paikalle.
– Onko Söderman sisällä?
– On. Ja pysyy.
– Jaha, haluaisin … Että millä tavalla pysyy?
– Hän on kuollut
Heidi Kramel kuuli tapahtumasta kaksi minuuttia myöhemmin. Hän ei hypähtänyt pystyyn eikä muullakaan tavoin osoittanut yllättyneensä.
– Vai niin, hän sanoi yksinkertaisesti.
Tuntui aivan siltä kuin hän olisi odottanut Södermanin kuolemaa. Vain hänen silmäteränsä laajenivat. Jäätyään jälleen yksin hän alkoi puoliääneen lausua Macbethia:
Parempi olla murhattujen mailla
kuin murhaajana tunnonrauhaa vailla …