Reilu vuosi sitten verkkolehti Slaten päätoimittaja David Plotz ilmoitti toimittajilleen, että pidätte 4–6 viikon pätkän, jona aikana kirjoitatte pitkän jutun tai juttusarjan. Kyseessä ei ole loma, sillä palkka maksetaan normaalisti, vaan vapautus muista tehtävistä.

Tämä Fresca-hanke on kuulemma toiminut oikein hyvin. Jutut ovat hyvijä, lukijoita on paljon ja lehti saa mainetta. Bisneksen kannalta ideana on, että 100 miljoonan lukijan sijaan Slate saa vaikka 5 miljoonaa oikeaa lukijaa.

Mene ja tiedä, että voisiko sama toimia Suomessa mittakaavaeron takia, mutta kannatettava ajatus se ainakin on. Toimittajien pitäisi muutenkin saada välillä tehdä mitä huvittaa.

Hesarissa on tänään pätkä (€) And there was light -näyttelystä, jossa esitellään ensimmäinen sataan vuoteen löydetty uusi Leonardo da Vincin taideteos.

Kainalojutussa (€) todetaan, että se ei ehkä ole aito. Asia on hitusen monimutkaisempi kuin mitä lyhyessä jutussa ehtii selittää, joten toimittaja Thomas Reckman viittaa ArtNewsin juttuun (johon ei tietenkään missään linkata; oletan että kyseessä on löytämäni artikkeli).

Ihan kiinnostavaa luettavaa sekin, mutta jos haluat muistutuksen siitä, miksi The New Yorker on maailman paras aikakauslehti, lue uusimmassa numerossa julkaistu The Mark of a Masterpiece. 95 000 merkin mittainen (!) tarina on hienointa New Yorkeria: opettavainen, hauska, aivan julmetun vetävästi kirjoitettu ja – mikä parasta – yllättävä.

Lupaan, että siihen upotettu aika ei mene hukkaan.