tammikuu 5. 2011

Montako maksavaa kansalaista itsenäinen toimittaja tarvitsisi?

.........................................................

Yritin päivänä eräänä laskeskella, millaisilla asiakasmäärillä ja hinnoilla voisi heittäytyä kokonaan yleisön armoille. Siis siihen ikään, että saisi jonkun pätevän politiikan toimittajan houkuteltua aloittamaan freelanceriuden omalla sivustolla, jonka käytöstä lukijat maksaisivat. #

Lisäys: Monia kysymyksiä ja muutamia vastauksia merkinnässä Lisäpohdintoja autonomisen toimittajan taloudesta #

Tämä on siis tosiaan vain suuruusluokkien hahmottamista. Sanotaan, että kyseinen toimittaja seuraisi Helsingin tapahtumia. Asukkaita on 580 000, joista työikäisiä ja eläkeläisiä (eli politiikasta kiinnostuneita ja maksukykyisiä) pauttiarallaa 509 000 (pdf). Äänestysprosentti kunnallisvaaleissa oli viimeksi noin 59 – voitaneen olettaa, että nukkuvien puolueen jäseniä ei aivan kauheasti hotsita maksaa politiikan uutisoinnista – mistä saadaan tulokseksi 305 000 politiikasta kiinnostunutta ihmistä. #

En tiedä levikkimatematiikasta mitään, mutta sanotaan että vaikka puoli prosenttia tuosta väestä saadaan houkuteltua maksajiksi. (Aluksi lähdin yhdestä promillesta, mutta siitä ei seuraa kuin masennusta.) Tämän ajatusleikin tuloksena tarjolla on siis 1500 maksajaa. #

Miksi politiikan toimittaja? Koska sillä saralla ei ole samanlaista ylitarjontaa kuin vaikkapa elokuva-arvioissa tai pelilehdistössä. Oletan siis optimisen luontoni mukaisesti, että asiakkaat voisivat olla halukkaita helläämään kukkaronnyörejä, koska ymmärtävät ja näkevät sen hyödyt. #

Seuraava avoin kysymys: kuinka paljon ihmiset olisivat valmiita maksamaan kuukaudessa laadukkaasta, ilman mainoksia tarjoillusta uutisoinnista, joka käsittelee heille tärkeitä aiheita? 1, 5 vai 10 euroa? Ainakin jälkimmäinen tuntuu jo aika isolta summalta. Jos hinta on euron kuussa, voidaan todeta, että 1500 eurolla kuussa kukaan täysijärkinen toimittaja ei lähde mukaan. #

Vedetään siis hatusta ns. Anttilan hinta 3,99 ja saadaan siitä kuukausituloiksi 6000 euroa. Se on ihan kohtalainen palkkio, joskin järkevämpää olisi varmaan jakaa raha kahden toimittajan kesken vaikkapa niin, että toinen tekee vajaata viikkoa taustatoimittajana tai mitä ikinä. Toinen kysymys on se, että mistä löydetään sellainen politiikan toimittaja, jolla on halua lähteä tällaista kokeilemaan ja joka on niin tunnettu, että hän pystyy nimellään vakuuttamaan ihmiset maksamisen kannattavuudesta. #

** ** ** #

Mitä mieltä olette ajatusleikin olettamuksista ja tuloksista? Mitä lukuja pitäisi säätää ja miksi? Entä voisiko tämä toimia jollain muullakin alueella tai alalla? Ei minulla mitään konkreettista ole mielessä, kunhan lämpimikseni mietiskelen. #

~ Jutun loppu, keskustelun alku ~

Etsi sivuilta


[]