Klisepoliisi kieltää epämääräiset internet-argumentit

Muutaman viime vuoden ajan toimittajalla on ollut helppo tapa perustella juttunsa tärkeys lukijalle. Senkus livauttaa mukaan lauseen Google löytää X osumaa ja vot, valmista on. Esimerkkinä Helsingin Sanomat 7.12.2008:

Google-haku ”Unnikrishnan dog” tuotti viime perjantaina 63300 osumaa.

Nyt sen rinnalle on kohonnut uusi haastaja, nimittäin Facebook-ryhmän jäsenmäärän mainostaminen. Esimerkkinä Helsingin Sanomat 4.10.2009:

Facebook-ryhmän nimi on ”En käytä huntua, ja sinä käyttäydyt”. Ryhmässä on yli 3000 jäsentä, ja väittely naisten oikeuksista käy kiivaana.

Hyvältähän se näyttää, kun on luku – mieluusti vielä iso luku – möllöttämässä keskellä juttua. Ohhoh kun on tärkeää tämä, koskettaa monia ja noin.

Moisten fraasien todistusvoima on osapuilleen yhtä vahva kuin tv-toimittajien suosima yhä useampi.

PS: Kun kerran internetistä ja eksaktiudesta aloin nalkuttaa, niin lopetetaanpa samalla täydellisen epäkuvailevan internetin keskustelupalstojen käyttäminen. Esimerkki Helsingin Sanomat 2.7.2009:

Tuomio nosti raivokkaan vastalausemyrskyn internetin keskustelupalstoilla, eikä se saa ymmärrystä oikeusoppineiltakaan.

PPS: Hesari ei ole ainoa syyllinen tässä. Sattuupa vaan olemaan arkistohaku käytettävissä.

Edit: Guardian 28.9.2009 luo ihan uuden mittarin:

”Romantic love,” Meston and Buss write, ”is the topic of more than 1,000 songs sold on iTunes.”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.