Author Archives: Olli Sulopuisto

”Lasku osoitteeseen Sanoma Corporation”

Sanomia-lehdessä 3/2009 oli otteita Pöytäkirjan ulkopuolelta -kirjoituskilpailusta. Lainaan palasen jutusta, jossa vuokrataan helikopteri Huippuvuorten juttukeikkaa varten:

Millä rahoilla, olin kysynyt matkapalvelusta, ja minua oli opastettu: ”Pyydätte lähettämään laskun osoitteella Sanoma Corporation. Siitä ne tykkää.”

[…]

Teimme matkalta muistaakseni kolme juttua, joiden kustannuksiksi laskimme yli 70 000 markkaa. Kukaan ei ikinä kyseenalaistanut tuotoksen ja panoksen suhdetta.

Klisepoliisi kieltää epämääräiset internet-argumentit

Muutaman viime vuoden ajan toimittajalla on ollut helppo tapa perustella juttunsa tärkeys lukijalle. Senkus livauttaa mukaan lauseen Google löytää X osumaa ja vot, valmista on. Esimerkkinä Helsingin Sanomat 7.12.2008:

Google-haku ”Unnikrishnan dog” tuotti viime perjantaina 63300 osumaa.

Nyt sen rinnalle on kohonnut uusi haastaja, nimittäin Facebook-ryhmän jäsenmäärän mainostaminen. Esimerkkinä Helsingin Sanomat 4.10.2009:

Facebook-ryhmän nimi on ”En käytä huntua, ja sinä käyttäydyt”. Ryhmässä on yli 3000 jäsentä, ja väittely naisten oikeuksista käy kiivaana.

Hyvältähän se näyttää, kun on luku – mieluusti vielä iso luku – möllöttämässä keskellä juttua. Ohhoh kun on tärkeää tämä, koskettaa monia ja noin.

Moisten fraasien todistusvoima on osapuilleen yhtä vahva kuin tv-toimittajien suosima yhä useampi.

PS: Kun kerran internetistä ja eksaktiudesta aloin nalkuttaa, niin lopetetaanpa samalla täydellisen epäkuvailevan internetin keskustelupalstojen käyttäminen. Esimerkki Helsingin Sanomat 2.7.2009:

Tuomio nosti raivokkaan vastalausemyrskyn internetin keskustelupalstoilla, eikä se saa ymmärrystä oikeusoppineiltakaan.

PPS: Hesari ei ole ainoa syyllinen tässä. Sattuupa vaan olemaan arkistohaku käytettävissä.

Edit: Guardian 28.9.2009 luo ihan uuden mittarin:

”Romantic love,” Meston and Buss write, ”is the topic of more than 1,000 songs sold on iTunes.”

Innovaatiojournalismia tosiajassa

Piipahdan tänään ensimmäisessä pohjoismaisessa innovaatiojournalismiseminaarissa. Ajan hengen mukaisesti tapahtumasta raportoidaan Twitterissä ja minun aiheeseen liittyvät tweettaukseni löytää hakemalla #innojo from:osulop.

Edit: tweetit alla

osulop: The journalist is satisfied with finding a problem and reporting it & maybe more value in also trying to fix it? #innojo

osulop: Bleedin’ Danes, why is everything better over there? #innojo

osulop: One Danish model: find problems, report on them & then fix em. Anybody find a reference for this? #innojo

osulop: The New Long Journalism RT @kgbcomm: my book, for free http://tinyurl.com/yarau3f (expand) #innojo

osulop: Once again talk of how journalism has to turn multi-disciplinary to connect the lawyers with the engineers etc #innojo

osulop: The fall of science news was its narrow view of what’s newsworthy. #innojo

osulop: Environmental journalism has assimilated into a part of pretty much all journalism – same could happen with #innojo ?

osulop: If we had different measures (like amount of local coverage) apart from circulation or viewership, journos might make better news #innojo

osulop: Luoma-aho: fear of failure in entrepreneurial culture here in Finland. Lindén: journalism is risk averse, too #innojo

osulop: Partanen: In terms of journalistic culture the US don’t need more optimistic stories, Finland does. #innojo

osulop: Alkio: If Helsingin Sanomat only writes about 1 startup / month, it’s gonna create huge PR. (So more coverage needed?) #innojo

osulop: Partanen: maybe it ain’t as global as you’d think, cos culture has a big effect on what people find normal&innovative #innojo

osulop: Lindén: What about bad innovations? Case DDT – worked perfectly in the beginning, then turned foul #innojo

osulop: Carl-Gustav Lindén: What’s the value journalists bring to the society nowadays, as everybody can aggregate information? #innojo

osulop: Arctic Startup & Digitoday got a shoutout from Jyrki Alkio … as being the only players #innojo

osulop: Partanen: ”protecting your integrity as a journalist can be tricky” ie. how to be a knowledgeable insider #innojo

osulop: Partanen: Therefore the job of a journo is to look for solutions. ”It can be an uplifting experience” #innojo

osulop: Anu Partanen’s definition of innovation journalosm = describing solutions #innojo

osulop: What’s a good innojourno to do? Translate ideas, be literate in their field, critically optimistic (ie. allowing failure) #innojo

osulop: 3 kinds of innovation: Incremental, orthogonal (old stuff used in new ways), disruptive #innojo

osulop: Kunelius: Should innovation journalism be detached from the innovation system, a cheerleader or what? #innojo

osulop: Mr Kunelius is v critical of the whole ”innovation will save us (poor Finns)” shebang #innojo

osulop: Innovation economy is global, so reporting on it requires a grasp of local + global affairs #innojo

osulop: Therefore ppl working w/generating attention are the ones keeping the machine running (journos, pr, marketing, lobbying) #innojo

osulop: If innovation is about fighting for attention, then the media can work as a power broker -> amplifying attention #innojo

osulop: Product cycles are shortening: 90% of Intel’s profits = products released <12 months ago #innojo

osulop: Democratic System: power is with citizens' votes. Innovation System: power is with citizens' money. #innojo

osulop: Innovation journalism was practiced before the phrase existed #innojo

Bloggaaja pelastaa lehden

Ironista ja kaunista: Andrew Sullivan, jonka suosittu blogi on ollut jo tovin The Atlantic -aikakauslehden huostassa, pyysi lukijoitaan tilaamaan lehden, jotta sen talous ei menisi ihan plörinäksi. Ja ihmisethän tilasivat:

Within two days after last Monday’s post, Mr. Sullivan’s appeal pulled in 75 percent of the subscriptions that the Web site draws in a typical month, the magazine’s publisher, Jay Lauf, said. The Atlantic expects this month’s subscription orders to be double an average month’s.

Aika jännä tapaus noin niin kuin ilmaisen ja maksullisen sisällön subventointisuhteen kannalta.

Hyvän kolumnin salaisuus on kysymyksissä

Hesarissa julkaistiin äskettäin Mikko-Pekka Heikkisen kolumni Voisiko Yleisradiota rahoittaa mainoksilla? Oli jutun sisällöstä mitä mieltä hyvänsä (minusta se oli ihan pätevä), se on suomalaiseksi kolumniksi poikkeuksellisen hyvä.

Miksi? Koska siinä esitetään kysymys ja hankitaan siihen vastaus.

Toisin sanoen: tehdään journalismia. Luultavasti Jungnerin esittämät argumentit olisi voinut keksiä itsekin, mutta se ei ole tässä tärkeää. Oleellista on, että kolumnin ei ole pakko olla pelkkää sofismia, sanoilla kikkailua ja retorisia kysymyksiä. Kolumni voi olla journalismia, joka lisää lukijan ymmärrystä maailmasta.

Toki viisaiden ajattelijoiden suuret ajatukset ovat kiinnostavaa luettavaa, mutta ihminen jaksaa lukea elämänsä mittaan vain rajallisen määrän juttuja, joissa näsäviisastellaan toisista lehtijutuista, tv-ohjelmista tai kirjoista, muistellaan lapsuutta tai kerrotaan, miten Ruotsissa kaikki on paremmin. (Onko se oikeasti kolumnigenre? Keksin juuri päästäni.)

Minun pitäisi tietää. Olen kirjoittanut eräitäkin kolumneja, joiden pointtina on toimia kömpelöiden puujalkojen loppusijoituspaikkana. Pitäisi yrittää useammin kurottaa itsensä ulkopuolelle, esittää kysymyksiä ja hakea vastauksia. Se olisi kaikkien kannalta parempi.