Archives

Michael Lewis kirjoittaa ovelasti

Luin melkeinpä velvollisuudentunnosta Michael Lewsin kirjoittamaa Tom Wolfe -henkilökuvaa, kun tajusin kirjoittajan toimineen perin juurin ovelasti.

Jutun ensimmäinen, nykyhetkessä tapahtuva osio on noin 8 500 merkin mittainen, jonka jälkeen hypätään Wolfen arkistoon ja sen myötä menneisyyteen. Seuraa 45 000 merkkiä enempi vähempi kronologista kerrontaa, joka tuntuu elävän omaa elämäänsä – kunnes aivan viime metreillä päästään täysin huomaamattomasti, sujuvasti ja loogisesti takaisin samaan aiheeseen, johon ensimmäinen osio päättyi.

Jumalauta! On sillä pokkaa.

Hullu maailma -juttujen ongelma on se että ne ovat valetta

Seuraavan kerran kun (netti)lehdessä kerrotaan irrotetusta peniksestä tai kaksipäisestä vuohesta, kannattaa miettiä hetkinen jutun todenperäisyyttä. Buzzfeedin juttu ”huh huh, on ne ulkkarit hulluja” -juttuja tehtailevasta Central European News -uutistoimistosta herättää vakavia epäilyksiä toimituksellisen prosessin luotettavuudesta.

Englanniksi puhutaan too good to check -jutuista. Varoitusmerkiksi kelpaa vaikkapa tällainen pikantti piirre:

A Xinhua journalist who claims to have seen the goat in person didn’t get the farmer to talk. But a news agency based in Vienna somehow did, despite the story taking place in a remote rural community a six-hour train ride from Beijing.

Bisnestä suurelle yleisölle vs pienelle yleisölle

Mitä isompi lukijakunta, sitä löyhempi lukijasuhde:

Vox, in its desire for reach, asks nothing of its readers beyond tolerance for posts they don’t care about, which means no one should be surprised the user experience of the site is increasingly-annoying. I, on the hand, ask for money and am heavily motivated to deliver value in return – the relationship is reciprocal. That means not wasting my readers’ time; it means focusing on quality over quantity; indeed, it means waiting four days to write something thoughtful (hopefully!) instead of simply trying to be first.

Esimerkki siitä, miten journalistinen organisaatio uutisoi omista tapahtumistaan

Pierre Omidyar on eBayllä rikastunut kaveri, joka päätti äskettäin sijoittaa 250 miljoonaa dollaria uuteen, tutkivaa journalismia tekevään nettijulkaisuun, tai oikeastaan useampaan sellaiseen. Organisaation nimeksi tuli First Look Media ja sinne palkattiin tähtinimiä, kuten Rolling Stonessa työskennellyt Matt Taibbi.

Hän ei kuitenkaan ehtinyt julkaista yhtään artikkelia uudessa työpaikassaan. Toissapäivänä Taibbi otti hatkat ja nyt The Intercept — joka on myös osa First Look Mediaa — kertoo, mistä kränä syntyi ja millaisia vääntöjä siellä on käyty. Oli First Lookin journalistisista saavutuksista mitä mieltä hyvänsä, mikä tahansa mediayhtiö voisi ottaa mallia tavasta, jolla tässä käydään oman talon asioita läpi.

Lisäys: Ja sitten on tällainen toinen tapa.

Näin Rumba näivetettiin

Rumban entinen avustaja ja toimituspäällikkö Janne Flinkkilä kirjoitti avoimen kirjeen lehdelle ja sen lukijoille:

Kun aloin kirjoittaa Rumbaan, lehti oli vielä kahden viikon välein ilmestyvä tabloidi. Kun minut palkattiin toimituspäälliköksi, ryhdyimme tekemään lehtiuudistusta, jonka tuloksena formaatti muutettiin kiiltäväkantisen aikakauslehden ja sanomalehtipaperille painetun viikkolehden hybridiksi. Pian julkaisutahti harvennettiin siten, että lehti ilmestyi kolmen viikon välein.

Tätäkin hivutettiin kustantajan käskystä vuosi vuodelta harvemmaksi, mutta kuitenkin niin, etteivät tilaajat huomaisi mitään. Joulu- ja kesätaukoja pidennettiin, sekä kevät- että syyslukukausille sijoitettiin taktisia tuplanumeroita.

Neljä erilaista tapaa mitata median nettisivuja

Analytiikka eli kävijämäärien mittaaminen on aihe, joka on helppo ymmärtää väärin. Sieltä nimittäin löytää perustelut melkein mille tahansa kehitysehdotukselle, kuten Stijn Debrouwere selittää blogauksessaan Turning questions into metrics:

You can’t improve all four at the same time, so pick what you want to work on right now:

  • the loop: find an article through social media, read it and then possibly share it with others, who might then click through and read it, share it and so on.
  • the browse: enjoy yourself, kill some time, read at least a couple of articles. A great homepage and good recommendations for what to read next keep you on the site.
  • the habit: becoming a part of your morning routine. Even if you enjoy a website you won’t necessarily keeping coming back to it.
  • the sell: donate, buy a subscription, an ebook, an event ticket and so on. Every visit is an opportunity.

Jutussa on paljon muutakin kiinnostavaa, muun muassa tiivis selitys siitä, miksi väärien mittareiden tuijottaminen on turhauttavaa.