Kaksi, eiku kolme, Paavo Väyrysen ystävää

Vallan mainio Juha Mäkinen (ystävä, uskallan sanoa) kirjoitti sunnuntai-Hesariin jutun Koko Väyrysen tuotanto kahdessa päivässä. Linkki on maksumuurin takana, joten lainaan tähän jutun alun:

Minulla on Tampereen kaupunginkirjaston virkailijalle pyyntö: haluan lainata Paavo Väyrysen koko tuotannon. Virkailija ei hämmenny, vaikka pääosa kirjoista pitääkin noutaa varastosta. ”Paavoa haluavat nyt kaikki”, hän sanoo. […] Olen päättänyt haastaa Väyrysen hänen omassa lajissaan, lukunopeudessa. Väyrynen kehaisi aikoinaan lukeneensa Fjodor Dostojevskin koko tuotannon kolmessa päivässä. Kun lausuntoa epäiltiin, hän täsmensi lukeneensa vain ne Dostojevskit, jotka sattuivat löytymään kirjaston hyllystä.

Minähän tein saman loppuvuonna 2008 Jylkkärissä. Juttuni Alussa oli Paavon sana (sivu 11) alkaa näin:

Juuri tänään on täydellinen päivä lukea kaikki Paavo Väyrysen kirjat. Pasilan messukeskuksessa ihmiset tunkeilevat kirjamessuille, ja huomenna järjestetään kunnallisvaalit, joissa keskustan kannatus romahtaa kuin antiikin tragedian päähenkilö. Väyrysestä itsestään on kasvanut myyttinen hahmo. Hän kaatuu vain noustakseen uudelleen. Tavoitteenani on unohtaa median muokkaama Paavo ja tutustua hänen kirjojensa sivuilla elävään platoniseen idea-Paavoon. Uskallan jo sinutella, sillä luulen, että meistä tulee tänään läheiset.

Juhan juttu on parempi, vaikka ei minunkaan ihan kelvoton ole. Paitsi loppu on kovin tyhmä.

Edit: Juha pani linkin vielä kolmanteen samanlaiseen. Ville Grahnin juttu On totuuden aika alkaa näin:

Pitkän linjan valtiomies, nykyinen ulkomaankauppaministeri Paavo Väyrynen (kesk.) retosteli aikanaan lukaisseensa Fjodor Dostojevskin tuotannon kolmessa päivässä. Paitsi vauhdikas lukija, Väyrynen on myös tuottelias kynäilijä. Muiden toimiensa ohessa herra on ehtinyt kirjoittaa neljätoista teosta. Kaipa jonkun täytyisi myös lukea ne.

Tarvitsk palvelue oikolukkku free edistori

Yhtenä aamuna pyöräillessäni kaupunkiin aloin miettiä, että jäiköhän edellisenä päivänä kirjoittamaani elokuva-arvioon kirjoitusvirhe. Sellaista sattuu, etenkin kun julkaisee juttunsa itse.

Sitten mietin, että olisikohan rakoa palvelulle, joka toimisi ikään kuin freelance-editorina. Että joku täysjärkinen lukisi jutun läpi, korjaisi selvät kirjoitusvirheet ja tekisi ehdotuksia sen parantamisesta, rakenteellisia ja muita. Nuohan ovat ostavien toimittajien hommia, mutta epäilemättä pieni lisäapu ei tekisi pahaa.

Twitter kertoi juuri äsken, että (hiukan) tuollainen englanninkielinen palvelu on jo olemassa.

Automaattista voitonmaksimointia

Kirjoitin net.nytiin jutun yhtiöstä, joka tuottaa mahdollisimman paljon juttuja, joihin liittyvistä Google-mainoksista maksetaan mahdollisimman hyvin.

Täkyinä pari sitaattia, joita en tuohon tiivistelmään mahduttanut:

You can take something that is thought of as a creative process and turn it into a manufacturing process.

ja

Here is the thing that Rosenblatt has since discovered: Online content is not worth very much. This may be a truism, but Rosenblatt has the hard, mathematical proof. It’s right there in black and white, in the Demand Media database — the lifetime value of every story, algorithmically derived, and very, very small. Most media companies are trying hard to increase those numbers, to boost the value of their online content until it matches the amount of money it costs to produce. But Rosenblatt thinks they have it exactly backward. Instead of trying to raise the market value of online content to match the cost of producing it — perhaps an impossible proposition — the secret is to cut costs until they match the market value.