Herra Laakson kautta löysin vuokaavion, jonka avulla on helppo vastata kysymykseen ”tekisitkö tämän meille ilmaiseksi?”
Blogautin aiheesta lyhyesti aiemminkin, ja aihe tuntuu olevan juuri tänään pinnalla kollega Pernun hauskan (tai surullisen, miten sen nyt ottaa) juttusen ansiosta.
Uusi asukki on löytynyt.
Epävirallinen kahden hengen Marolli-työyhteisö jakautuu vuodenvaihteessa, kun Mari lähtee huitsin nevadaan (jotain muusan hommia Samin apurahalla whatevs!). Se tarkoittaa, että Merihaasta vapautuu puolikas työhuone, jonka vuokra on 100 euroa kuussa.
Plussapuolena on, että pääsee meikän kanssa samaan huoneeseen ja miinuspuolena on, että joutuu meikän kanssa samaan huoneeseen. Jos kuitenkin epäilet, että saattaisit selvitä haasteesta, lähetä viestiä. Mitä mä täällä yksinäänkään tekisin?
Valokuvaaja Peter Forsgård oli löytänyt EK:n suosituksen, jossa kerrotaan miten ollaan rikkomatta kilpailulainsäädäntöä. Money quote:
Mielenkiintoinen kohta on se missä määritellään mistä kollegat saavat keskustella. Keskustelu on kielletty mm. tiedoista joista voi päätellä hinnat, kaikki hintoihin liittyvä keskustelu, hyödykkeiden toimittajista ja niiden myyntiehdoista, tarjouksista, suhtautumisesta tiettyyn asiakkaaseen. keskutelua ei saa käydä myöskään vapaamuotoisissa tilaisuuksissa.
Jeesus – Kristus – Nasaretilainen sentään.
Täydellisen epävirallinen ja -muodollinen pääkaupunkiseudun freelancereiden illanistujaishässäkkä järjestetään joka kuukauden toinen tiistai. Helpoin tapa pysyä kärryillä on liittyä Facebook-faniksi, jolloin saat tiedon tapahtumista näppärästi suoraan… öh, Facebookiin.
Illanistujaisiin – jotka järjestetään joko Pressiklubilla tai Rytmissä sen mukaan, miten sinne on tulossa vieraita puhumaan viisaita – ovat tervetulleita kaikki. Ei tarvitse olla superprofessionaali tai fiksu tai nätti. (Itse olen tietenkin kaikkea kolmea ja lisäksi vielä vaatimaton.) Tarkoitus on vertaistuen hengessä juoda kupilliset tahi lasilliset ja puhua niistä sekä näistä.
Tervetuloa kirjoittajat, kuvaajat, graafikot, tv-toimittajat, kustannustoimittajat, mitä kaikkia meitä nyt on.
Tänä vuonna ei järjestetä valtakunnallisia Journalismin päiviä (tai Mediapäiviä), vaan sarja alueellisia tapahtumia. Pääkaupunkiseudulla hulinat ovat lokakuun 8. päivä ja otsikkona on Etelän media ja journalistin valta. Kannattanee merkata vähitellen jo kalenteriin.
Alan D. Mutter esitteli blogissaan yksinkertaisen taulukkolaskentamallin, jonka avulla freelance-journalisti voi laskea työllensä hinnan. Se ei ilman soveltamista istu Suomeen, mutta sama periaate on käytössä meillä Freen satasessa (pdf), joka erittelee sivukulut ja selittää, miksi freen työstä maksetaan näennäisesti enemmän kuin palkkatyöläisen työstä.
Mutterilla on myös kannustava viesti freelancereille:
Quality journalism takes training, time and tenacity. Although it’s easy to fill space with words, pictures and videos that are produced quickly and on the cheap, down-and-dirty “journalism” is the intellectual equivalent of empty calories. […] Whatever you do, though, don’t sell yourself short, because journalists can’t protect society if they can’t protect their own careers.
Lähde: Grayscalegorilla (via @vuokko)
Yhtenä aamuna pyöräillessäni kaupunkiin aloin miettiä, että jäiköhän edellisenä päivänä kirjoittamaani elokuva-arvioon kirjoitusvirhe. Sellaista sattuu, etenkin kun julkaisee juttunsa itse.
Sitten mietin, että olisikohan rakoa palvelulle, joka toimisi ikään kuin freelance-editorina. Että joku täysjärkinen lukisi jutun läpi, korjaisi selvät kirjoitusvirheet ja tekisi ehdotuksia sen parantamisesta, rakenteellisia ja muita. Nuohan ovat ostavien toimittajien hommia, mutta epäilemättä pieni lisäapu ei tekisi pahaa.
Twitter kertoi juuri äsken, että (hiukan) tuollainen englanninkielinen palvelu on jo olemassa.
Journalistiliiton teettämän freelancereiden työmarkkinatutkimuksen tulokset ovat nyt netissä. Se kiinnostanee niin aloittelevia vapaita journalisteja kuin työsuhteessa olevia toimittajiakin.
Periaatteessa täältä yhdeksännestä kerroksesta näkyy meri, käytännössä pikemminkin Merihaka.