Vallan mainio Juha Mäkinen (ystävä, uskallan sanoa) kirjoitti sunnuntai-Hesariin jutun Koko Väyrysen tuotanto kahdessa päivässä. Linkki on maksumuurin takana, joten lainaan tähän jutun alun:

Minulla on Tampereen kaupunginkirjaston virkailijalle pyyntö: haluan lainata Paavo Väyrysen koko tuotannon. Virkailija ei hämmenny, vaikka pääosa kirjoista pitääkin noutaa varastosta. ”Paavoa haluavat nyt kaikki”, hän sanoo. […] Olen päättänyt haastaa Väyrysen hänen omassa lajissaan, lukunopeudessa. Väyrynen kehaisi aikoinaan lukeneensa Fjodor Dostojevskin koko tuotannon kolmessa päivässä. Kun lausuntoa epäiltiin, hän täsmensi lukeneensa vain ne Dostojevskit, jotka sattuivat löytymään kirjaston hyllystä.

Minähän tein saman loppuvuonna 2008 Jylkkärissä. Juttuni Alussa oli Paavon sana (sivu 11) alkaa näin:

Juuri tänään on täydellinen päivä lukea kaikki Paavo Väyrysen kirjat. Pasilan messukeskuksessa ihmiset tunkeilevat kirjamessuille, ja huomenna järjestetään kunnallisvaalit, joissa keskustan kannatus romahtaa kuin antiikin tragedian päähenkilö. Väyrysestä itsestään on kasvanut myyttinen hahmo. Hän kaatuu vain noustakseen uudelleen. Tavoitteenani on unohtaa median muokkaama Paavo ja tutustua hänen kirjojensa sivuilla elävään platoniseen idea-Paavoon. Uskallan jo sinutella, sillä luulen, että meistä tulee tänään läheiset.

Juhan juttu on parempi, vaikka ei minunkaan ihan kelvoton ole. Paitsi loppu on kovin tyhmä.

Edit: Juha pani linkin vielä kolmanteen samanlaiseen. Ville Grahnin juttu On totuuden aika alkaa näin:

Pitkän linjan valtiomies, nykyinen ulkomaankauppaministeri Paavo Väyrynen (kesk.) retosteli aikanaan lukaisseensa Fjodor Dostojevskin tuotannon kolmessa päivässä. Paitsi vauhdikas lukija, Väyrynen on myös tuottelias kynäilijä. Muiden toimiensa ohessa herra on ehtinyt kirjoittaa neljätoista teosta. Kaipa jonkun täytyisi myös lukea ne.

Siteeraan tiedotetta:

Tampereen yliopiston Journalismin tutkimusyksikön Media vallan verkoissa -tutkimuksessa (pdf) haastateltiin kuuttakymmentä suomalaista päättäjää eri yhteiskuntasektoreilta ja analysoitiin 419 päättäjän antamia vastauksia median valtaa koskevaan kyselyyn.

Puhuivat taannoin Tampereella talousjournalismista otsikolla Nousukausi! Jutut voipi kuunnella Radio Moreenin podcasteina.

Tänne saa huudella kommentteja luennosta.

Edit: Screencast ja mp3-tallenne löytyy kurssin sivuilta.

Stara.fistä ja sen päätoimittajasta Jocka Träskbäckistä kertova Uusi suosikki -juttuni löytyy uudesta Journalistista.

Tsekatkaa samasta numerosta myös Nnirvin henkilökuva, jonka tuotti kollegani Ilkka Pernu.

Kirjoitin net.nytiin jutun yhtiöstä, joka tuottaa mahdollisimman paljon juttuja, joihin liittyvistä Google-mainoksista maksetaan mahdollisimman hyvin.

Täkyinä pari sitaattia, joita en tuohon tiivistelmään mahduttanut:

You can take something that is thought of as a creative process and turn it into a manufacturing process.

ja

Here is the thing that Rosenblatt has since discovered: Online content is not worth very much. This may be a truism, but Rosenblatt has the hard, mathematical proof. It’s right there in black and white, in the Demand Media database — the lifetime value of every story, algorithmically derived, and very, very small. Most media companies are trying hard to increase those numbers, to boost the value of their online content until it matches the amount of money it costs to produce. But Rosenblatt thinks they have it exactly backward. Instead of trying to raise the market value of online content to match the cost of producing it — perhaps an impossible proposition — the secret is to cut costs until they match the market value.

MetaFilterin käyttäjä dances_with_sneeches on kerännyt yhteen paikkaan kymmenittäin parhaita amerikkalaisia rikosjuttuja: vuosi 2009 ja vuodet 2007 sekä 2008.

Parhaus on tässä yhteydessä määritelty niin, että jutut on valittu mukaan Best American Crime Reporting -sarjaan. Best American -kirjoja muuten kehtaa suositella muutenkin.

Sanomia-lehdessä 3/2009 oli otteita Pöytäkirjan ulkopuolelta -kirjoituskilpailusta. Lainaan palasen jutusta, jossa vuokrataan helikopteri Huippuvuorten juttukeikkaa varten:

Millä rahoilla, olin kysynyt matkapalvelusta, ja minua oli opastettu: ”Pyydätte lähettämään laskun osoitteella Sanoma Corporation. Siitä ne tykkää.”

[…]

Teimme matkalta muistaakseni kolme juttua, joiden kustannuksiksi laskimme yli 70 000 markkaa. Kukaan ei ikinä kyseenalaistanut tuotoksen ja panoksen suhdetta.

Muutaman viime vuoden ajan toimittajalla on ollut helppo tapa perustella juttunsa tärkeys lukijalle. Senkus livauttaa mukaan lauseen Google löytää X osumaa ja vot, valmista on. Esimerkkinä Helsingin Sanomat 7.12.2008:

Google-haku ”Unnikrishnan dog” tuotti viime perjantaina 63300 osumaa.

Nyt sen rinnalle on kohonnut uusi haastaja, nimittäin Facebook-ryhmän jäsenmäärän mainostaminen. Esimerkkinä Helsingin Sanomat 4.10.2009:

Facebook-ryhmän nimi on ”En käytä huntua, ja sinä käyttäydyt”. Ryhmässä on yli 3000 jäsentä, ja väittely naisten oikeuksista käy kiivaana.

Hyvältähän se näyttää, kun on luku – mieluusti vielä iso luku – möllöttämässä keskellä juttua. Ohhoh kun on tärkeää tämä, koskettaa monia ja noin.

Moisten fraasien todistusvoima on osapuilleen yhtä vahva kuin tv-toimittajien suosima yhä useampi.

PS: Kun kerran internetistä ja eksaktiudesta aloin nalkuttaa, niin lopetetaanpa samalla täydellisen epäkuvailevan internetin keskustelupalstojen käyttäminen. Esimerkki Helsingin Sanomat 2.7.2009:

Tuomio nosti raivokkaan vastalausemyrskyn internetin keskustelupalstoilla, eikä se saa ymmärrystä oikeusoppineiltakaan.

PPS: Hesari ei ole ainoa syyllinen tässä. Sattuupa vaan olemaan arkistohaku käytettävissä.

Edit: Guardian 28.9.2009 luo ihan uuden mittarin:

”Romantic love,” Meston and Buss write, ”is the topic of more than 1,000 songs sold on iTunes.”