Kirjoitin net.nytiin jutun yhtiöstä, joka tuottaa mahdollisimman paljon juttuja, joihin liittyvistä Google-mainoksista maksetaan mahdollisimman hyvin.

Täkyinä pari sitaattia, joita en tuohon tiivistelmään mahduttanut:

You can take something that is thought of as a creative process and turn it into a manufacturing process.

ja

Here is the thing that Rosenblatt has since discovered: Online content is not worth very much. This may be a truism, but Rosenblatt has the hard, mathematical proof. It’s right there in black and white, in the Demand Media database — the lifetime value of every story, algorithmically derived, and very, very small. Most media companies are trying hard to increase those numbers, to boost the value of their online content until it matches the amount of money it costs to produce. But Rosenblatt thinks they have it exactly backward. Instead of trying to raise the market value of online content to match the cost of producing it — perhaps an impossible proposition — the secret is to cut costs until they match the market value.

MetaFilterin käyttäjä dances_with_sneeches on kerännyt yhteen paikkaan kymmenittäin parhaita amerikkalaisia rikosjuttuja: vuosi 2009 ja vuodet 2007 sekä 2008.

Parhaus on tässä yhteydessä määritelty niin, että jutut on valittu mukaan Best American Crime Reporting -sarjaan. Best American -kirjoja muuten kehtaa suositella muutenkin.

Sanomia-lehdessä 3/2009 oli otteita Pöytäkirjan ulkopuolelta -kirjoituskilpailusta. Lainaan palasen jutusta, jossa vuokrataan helikopteri Huippuvuorten juttukeikkaa varten:

Millä rahoilla, olin kysynyt matkapalvelusta, ja minua oli opastettu: ”Pyydätte lähettämään laskun osoitteella Sanoma Corporation. Siitä ne tykkää.”

[…]

Teimme matkalta muistaakseni kolme juttua, joiden kustannuksiksi laskimme yli 70 000 markkaa. Kukaan ei ikinä kyseenalaistanut tuotoksen ja panoksen suhdetta.

Muutaman viime vuoden ajan toimittajalla on ollut helppo tapa perustella juttunsa tärkeys lukijalle. Senkus livauttaa mukaan lauseen Google löytää X osumaa ja vot, valmista on. Esimerkkinä Helsingin Sanomat 7.12.2008:

Google-haku ”Unnikrishnan dog” tuotti viime perjantaina 63300 osumaa.

Nyt sen rinnalle on kohonnut uusi haastaja, nimittäin Facebook-ryhmän jäsenmäärän mainostaminen. Esimerkkinä Helsingin Sanomat 4.10.2009:

Facebook-ryhmän nimi on ”En käytä huntua, ja sinä käyttäydyt”. Ryhmässä on yli 3000 jäsentä, ja väittely naisten oikeuksista käy kiivaana.

Hyvältähän se näyttää, kun on luku – mieluusti vielä iso luku – möllöttämässä keskellä juttua. Ohhoh kun on tärkeää tämä, koskettaa monia ja noin.

Moisten fraasien todistusvoima on osapuilleen yhtä vahva kuin tv-toimittajien suosima yhä useampi.

PS: Kun kerran internetistä ja eksaktiudesta aloin nalkuttaa, niin lopetetaanpa samalla täydellisen epäkuvailevan internetin keskustelupalstojen käyttäminen. Esimerkki Helsingin Sanomat 2.7.2009:

Tuomio nosti raivokkaan vastalausemyrskyn internetin keskustelupalstoilla, eikä se saa ymmärrystä oikeusoppineiltakaan.

PPS: Hesari ei ole ainoa syyllinen tässä. Sattuupa vaan olemaan arkistohaku käytettävissä.

Edit: Guardian 28.9.2009 luo ihan uuden mittarin:

”Romantic love,” Meston and Buss write, ”is the topic of more than 1,000 songs sold on iTunes.”

Piipahdan tänään ensimmäisessä pohjoismaisessa innovaatiojournalismiseminaarissa. Ajan hengen mukaisesti tapahtumasta raportoidaan Twitterissä ja minun aiheeseen liittyvät tweettaukseni löytää hakemalla #innojo from:osulop.

Edit: tweetit alla

osulop: The journalist is satisfied with finding a problem and reporting it & maybe more value in also trying to fix it? #innojo

osulop: Bleedin’ Danes, why is everything better over there? #innojo

osulop: One Danish model: find problems, report on them & then fix em. Anybody find a reference for this? #innojo

osulop: The New Long Journalism RT @kgbcomm: my book, for free http://tinyurl.com/yarau3f (expand) #innojo

osulop: Once again talk of how journalism has to turn multi-disciplinary to connect the lawyers with the engineers etc #innojo

osulop: The fall of science news was its narrow view of what’s newsworthy. #innojo

osulop: Environmental journalism has assimilated into a part of pretty much all journalism – same could happen with #innojo ?

osulop: If we had different measures (like amount of local coverage) apart from circulation or viewership, journos might make better news #innojo

osulop: Luoma-aho: fear of failure in entrepreneurial culture here in Finland. Lindén: journalism is risk averse, too #innojo

osulop: Partanen: In terms of journalistic culture the US don’t need more optimistic stories, Finland does. #innojo

osulop: Alkio: If Helsingin Sanomat only writes about 1 startup / month, it’s gonna create huge PR. (So more coverage needed?) #innojo

osulop: Partanen: maybe it ain’t as global as you’d think, cos culture has a big effect on what people find normal&innovative #innojo

osulop: Lindén: What about bad innovations? Case DDT – worked perfectly in the beginning, then turned foul #innojo

osulop: Carl-Gustav Lindén: What’s the value journalists bring to the society nowadays, as everybody can aggregate information? #innojo

osulop: Arctic Startup & Digitoday got a shoutout from Jyrki Alkio … as being the only players #innojo

osulop: Partanen: ”protecting your integrity as a journalist can be tricky” ie. how to be a knowledgeable insider #innojo

osulop: Partanen: Therefore the job of a journo is to look for solutions. ”It can be an uplifting experience” #innojo

osulop: Anu Partanen’s definition of innovation journalosm = describing solutions #innojo

osulop: What’s a good innojourno to do? Translate ideas, be literate in their field, critically optimistic (ie. allowing failure) #innojo

osulop: 3 kinds of innovation: Incremental, orthogonal (old stuff used in new ways), disruptive #innojo

osulop: Kunelius: Should innovation journalism be detached from the innovation system, a cheerleader or what? #innojo

osulop: Mr Kunelius is v critical of the whole ”innovation will save us (poor Finns)” shebang #innojo

osulop: Innovation economy is global, so reporting on it requires a grasp of local + global affairs #innojo

osulop: Therefore ppl working w/generating attention are the ones keeping the machine running (journos, pr, marketing, lobbying) #innojo

osulop: If innovation is about fighting for attention, then the media can work as a power broker -> amplifying attention #innojo

osulop: Product cycles are shortening: 90% of Intel’s profits = products released <12 months ago #innojo

osulop: Democratic System: power is with citizens' votes. Innovation System: power is with citizens' money. #innojo

osulop: Innovation journalism was practiced before the phrase existed #innojo

Hesarissa julkaistiin äskettäin Mikko-Pekka Heikkisen kolumni Voisiko Yleisradiota rahoittaa mainoksilla? Oli jutun sisällöstä mitä mieltä hyvänsä (minusta se oli ihan pätevä), se on suomalaiseksi kolumniksi poikkeuksellisen hyvä.

Miksi? Koska siinä esitetään kysymys ja hankitaan siihen vastaus.

Toisin sanoen: tehdään journalismia. Luultavasti Jungnerin esittämät argumentit olisi voinut keksiä itsekin, mutta se ei ole tässä tärkeää. Oleellista on, että kolumnin ei ole pakko olla pelkkää sofismia, sanoilla kikkailua ja retorisia kysymyksiä. Kolumni voi olla journalismia, joka lisää lukijan ymmärrystä maailmasta.

Toki viisaiden ajattelijoiden suuret ajatukset ovat kiinnostavaa luettavaa, mutta ihminen jaksaa lukea elämänsä mittaan vain rajallisen määrän juttuja, joissa näsäviisastellaan toisista lehtijutuista, tv-ohjelmista tai kirjoista, muistellaan lapsuutta tai kerrotaan, miten Ruotsissa kaikki on paremmin. (Onko se oikeasti kolumnigenre? Keksin juuri päästäni.)

Minun pitäisi tietää. Olen kirjoittanut eräitäkin kolumneja, joiden pointtina on toimia kömpelöiden puujalkojen loppusijoituspaikkana. Pitäisi yrittää useammin kurottaa itsensä ulkopuolelle, esittää kysymyksiä ja hakea vastauksia. Se olisi kaikkien kannalta parempi.