Yksi idoleistani, Susan Orlean, kävi Longform-podcastin vieraana kertomassa työskentelytavoistaan. Suositeltavaa kuunneltavaa.
[ca_audio url=”http://traffic.libsyn.com/longform/Ep._25_-_Susan_Orlean.mp3″]
Aiemmin: Susan Orlean luennoi videolla.
Yksi idoleistani, Susan Orlean, kävi Longform-podcastin vieraana kertomassa työskentelytavoistaan. Suositeltavaa kuunneltavaa.
[ca_audio url=”http://traffic.libsyn.com/longform/Ep._25_-_Susan_Orlean.mp3″]
Aiemmin: Susan Orlean luennoi videolla.
Työhuoneella oli vesivahinko, jonka seurauksena muutimme remontin ajaksi yhdeksännestä kerroksesta kuudenteentoista. Jos ei muuta, niin ainakin näkymät paranivat.
Puhuuko kukaan enää versioinnista? Siis siitä, että samoista materiaaleista tehdään erilliset jutut eri medioihin? (En laske sähkemittaisen tekstin kirjoittamista tv-insertistä versioinniksi, koska joku roti.)
Transomissa julkaistiin taannoin erittäin yksityiskohtainen kuvaus siitä, miten MediaStorm-firman tekemä henkilökuva toteutettiin radio-, tv- ja webijuttuina. Minulla ei ole aavistustakaan, miten tuollaista voisi tehdä kustannustehokkaasti (eli halvalla), mutta kai siitä ainakin ideoita voi varastaa.
Kirjoitin viime vuonna Suomen Lehdistöön siitä, millaista tohellusta freelance-toimittamiseni oikein on. Juttu on nykyään verkossakin: Vapaa toimittaja kirjoittaa yksin
Kannattaa lukea Näin kirjoitan -sarjan muut jutut.
Puuhakulma: etsi otsikko.
Tietokoneeni näyttötarkkuuden kasvu ei meinaa pysyä display-mainosten turpoamisen kyydissä.
Aiemmin: Saisinko mainokset vielä suuremmiksi, Hesari? ja Hei Talentumin urpot, bannerin koolla on yläraja
Sain tänään verotuspäätöksen vuodelle 2011. Sen mukaan joutuisin maksamaan mätkyjä 1809,39 euroa. Tiedän harrastavani jonkin verran verosuunnittelua, mutta en tajunnut sen olevan ihan noin aggressiivista.
Soitin siis verottajan palvelunumeroon ja kysyin asiasta. Kävi ilmi, että oli tapahtunut sama sekaannus kuin parina–kolmena vuonna tätä ennenkin. Aiemmin minulle on lähetetty asiasta selvityspyyntö, mutta nyt sitä ei jostain syystä kuulunut. (Virkailijan puheesta ymmärsin, että sellainen olisi pitänyt lähettää tälläkin kertaa.)
Valtaosa tuloistani on tekijänoikeuskorvauksia eli juttupalkkioita ja laskutan kaikki työni toiminimen kautta. Toisin sanoen henkilökohtainen veroilmoitukseni on lähes tyhjää täynnä ja varsinaisesti kaikki toiminta tapahtuu liikkeen- ja ammatinharjoittajan veroilmoituslomakkeella.
Muutama avustamistani lehtitaloista on kuitenkin ilmoittanut minulle maksetut tekijänoikeuskorvaukset myös henkilöverotuksen puolella. Taustalla on ilmeisesti työnantajan vuosi-ilmoituksen tämä kohta:
Maksajan on ilmoitettava kaikki käyttökorvaukset, joista on toimitettu ennakonpidätys. Luonnollisille henkilöille maksetut käyttökorvaukset on ilmoitettava, vaikka niistä ei ole toimitettu ennakonpidätystä.
Vaikka maksan veroni firman kautta, olen kuitenkin tässä suhteessa luonnollinen henkilö – tai näin ainakin reskontrassa on tulkittu.
Oli niin tai näin, tuplaverotuksesta selviää jatkossa varsin helposti:
Siinä se.
Jos epäilet, että verotuksessasi on käynyt tänä vuonna samanlainen moka, kannattaa soittaa verottajalle. Asian saattaa saada selvitettyä puhelimessa tai ainakin lähettämällä lyhyt selvitys erittelyineen verottajalle.
Uusimmassa Imagessa (08/2012) on Kerkko Koskisesta juttu, jossa muut ihmiset kertovat hänestä. Anna Viitalan haastattelun perässä lukee
(Kerkko Koskisen pyynnöstä Pihla Viitalaa ei haastateltu.)
Journalistin ohjeissa sanotaan, että
2. Tiedonvälityksen sisältöä koskevat ratkaisut on tehtävä journalistisin perustein. Tätä päätösvaltaa ei saa missään oloissa luovuttaa toimituksen ulkopuolisille.
Tässä valossa kommentti vaikuttaa vähintäänkin kummalliselta. Kun ihmettelin asiaa ääneen Twitterissä, Joanna Palmen vastasi seuraavasti:
@osulop@imagelehti@mnumminen Kuten jutussa lukee, Kerkko Koskisen pyynnöstä. Arvaan mitä ajat takaa, mutta piti pelata näillä ehdoilla.— Joanna Palmén (@joannapalmen) September 3, 2012
@osulop@mikkopihkoluoma K haastateltiin ja kuvattiin kanteen. Lista naisista oli hyväksytettävä hänellä. Toki oltais voitu kieltäytyä, mut.— Joanna Palmén (@joannapalmen) September 3, 2012
Minua ei varsinaisesti vaivaa se, että Pihla Viitalan kommentteja ei lehdessä nähty. Jos hän olisi kieltäytynyt haastattelusta itse, ei asiassa olisi nokan koputtamista.
Sen sijaan en pidä tavasta, jolla Image valitsi haastateltavan ja lukijoiden välillä. Haluan, että tiedotusväline on aina ensisijaisesti lukijan puolella.
Image ei tehnyt nyt niin.
Edit: Myös Voicen Mikko Räsänen kommentoi asiaa:
@osulop Kerkko esitti pyynnön. Lehti kuitenkin teki päätöksen noudattaa sitä. Bloggaajalla on reality checkin paikka alan suhteen.— Mikko Räsänen (@RasasenMikko) September 3, 2012
Edit 2: Päätoimittaja Mikko Numminen selventää tapahtunutta:
1. Jutussa lähipiiriltä pyydettiin henkilökohtaisia hetkiä ja muistoja. Tieto siitä että idealla oli kohteen hyväksyntä auttoi.
#imagelehti— Mikko Numminen (@mnumminen) September 3, 2012
2. Kyse ei taustahaastatteluista. Kaikki haastattelut annettiin omalla nimellä ja naamalla.
#imagelehti— Mikko Numminen (@mnumminen) September 3, 2012
3. Haastateltavien määrä jo valmiiksi rajallinen. Metodi mahdollisti useamman haastattelun kuin esti.
#imagelehti— Mikko Numminen (@mnumminen) September 3, 2012
Pidimme tärkeänä kertoa asiasta lukijoille, vaikka tiesimme sen herättävän kysymyksiä.
#imagelehti— Mikko Numminen (@mnumminen) September 3, 2012
Helsingin Sanomat uudisti digilehtensä ja hyvä niin. Internetin yleisen hyvinvoinnin kannalta hienointa on se, että tilaajat voivat jakaa linkkejä lehden juttuihin, kun aikaisemmin linkit ylettivät vain maksumuurin portille saakka.
Yksi asia siinä on mielestäni tehty vähän köpöisesti, ja se on leipätekstin taitto. Sehän vaihtelee ruudun koon mukaan, mutta ainakin Macbookin 1280×800-resoluution näytöllä tulos on kehno: palstat ovat liian leveitä ja kappaleiden välillä on liikaa tyhjää, jolloin kokonaisuus näyttää leviävän tuhanneksi palaseksi.
Asia on helppo ratkaista esimerkiksi näin:
Muokkaus vaati vain muutaman rivin CSS-koodia. Minun versiossani mitat ovat vähän sinne päin, mikä sotkee rivirekisterin ja aiheuttaa kummallisia puolikkaita leski- ja orporivejä, mutta ne saataisiin varmasti viilattua pois, jos ylläpitäjät vain tarttuisivat asiaan.
section.text p {
text-indent: 18px;
margin: 0;
width: 400px;
}
section p.votsikko {
text-indent: 0px;
margin-top: 19px;
}
section.text p:first-child {
text-indent: 0px;
}
Törmäsin selaimessa toimivaan Stypi-tekstieditoriin, jossa on aika hauska ominaisuus. Se tallentaa tiedon kaikista näppäimenpainalluksista ja osaa jälkikäteen toistaa koko prosessin alusta loppuun.
Tallensin homman videoksi, jotta pystyin nopeuttamaan sitä. Tässä syntyy taannoinen Rele-juttu tietokoneohjelmien luovuudesta:
(RSS-syötettä seuraavia ilahduttanee suora Youtube-linkki.)
Tässä on potentiaalia vaikka mihin. Tallenteesta näkee, miten jotkut lauseet syntyvät melkein valmiina, kun taas toisia tulee rämpättyä edestakaisin vaikka miten pitkään. Jutun perässä roikkuu pitkään avainsanoja, jotka odottavat saavansa lihaa ympärilleen.
Vaikka kirjoittaminen etenee pääasiassa järjestyksessä alusta loppuun, aina välillä tulee loikattua jonnekin ihan muualle korjaamaan sana tai kaksi. Tekstissä on monia asiavirheitä ja väärinkäsityksiä, jotka huomaan vasta myöhään. Näyttää kuin punnitsisin, voiko niitä sisällyttää artikkeliin.
Olisi todella kiinnostavaa nähdä samanlaisia tallenteita muilta kirjoittajilta.
Yhdysvaltain maalla ollaan taas arvioimassa vuoden parhaita aikakauslehtijuttuja. Todellista lukijan palvelua on se, että (melkein?) kaikki ehdokkaat on koottu Longformin sivuille:
Siitä vaan Instapaper tai Readability laulamaan, niin on pääsiäisviikonlopuksi luettavaa.