New York Universityn J-schoolin sivuilta löytyi 80-minuuttinen pätkä Susan Orleanista. Siihen ei ilmeisesti saa linkattua mitenkään järkevästi, mutta tälle sivulle saa.

Susan Orlean explicates The American Man, Age Ten for Creative Writing students.

Homework

Write a short piece of news. Subject matter doesn’t matter and it doesn’t have to be groundbreaking, but I want it to be real. So: do the research. Interview the people, at the very least phone them. Get new quotes. Check the facts. Separate opinion and fact. Be as objective as you can be and if you can’t be objective, be transparent.

Analyze

One of these:

Gladwell: The Ketchup Conundrum
Orlean: Orchid Fever
Wired: 23AndMe
Kemp: American Communion

What is the subject matter? What is the author’s point of view? Who are the characters? What are the main plot points? How does the level of abstraction vary? And most importantly: did it make you feel anything?

Links

The Inverted Pyramid

Basic News Writing (pdf)
Chip Scanlan’s columns on writing
Breakable Rules for Literary Journalists
Interview tips for documentary filmmaking

Literature

Sims & Kramer: Literary Journalism
Boynton: The New New Journalism
Kramer & Call: Telling True Stories (Nieman)
Brady: The Craft of Interviewing
Blundell: The Art and Craft of Feature Writing (WSJ)
Franklin: Writing For Story (formulaic)

Täydellisen epävirallinen ja -muodollinen pääkaupunkiseudun freelancereiden illanistujaishässäkkä järjestetään joka kuukauden toinen tiistai. Helpoin tapa pysyä kärryillä on liittyä Facebook-faniksi, jolloin saat tiedon tapahtumista näppärästi suoraan… öh, Facebookiin.

Illanistujaisiin – jotka järjestetään joko Pressiklubilla tai Rytmissä sen mukaan, miten sinne on tulossa vieraita puhumaan viisaita – ovat tervetulleita kaikki. Ei tarvitse olla superprofessionaali tai fiksu tai nätti. (Itse olen tietenkin kaikkea kolmea ja lisäksi vielä vaatimaton.) Tarkoitus on vertaistuen hengessä juoda kupilliset tahi lasilliset ja puhua niistä sekä näistä.

Tervetuloa kirjoittajat, kuvaajat, graafikot, tv-toimittajat, kustannustoimittajat, mitä kaikkia meitä nyt on.

Asianainen Kähkönen oli kaivanut arkistojen kätköistä freelancereiden tiedotuslehtisen vuodelta 1999. Sieltä löytyi seuraava sitaatti:

Tänä vuonna ei järjestetä valtakunnallisia Journalismin päiviä (tai Mediapäiviä), vaan sarja alueellisia tapahtumia. Pääkaupunkiseudulla hulinat ovat lokakuun 8. päivä ja otsikkona on Etelän media ja journalistin valta. Kannattanee merkata vähitellen jo kalenteriin.

Ryssittiinkö Google Buzzin julkaisu? BBC:n mainion Media Show -radio-ohjelman (podcast rss) vieraana käynyt Googlen Peter Barron on kiehtova osoitus siitä, miten PR-henkilö voi sanoa “emme tehneet virheitä” kiljoona kertaa samalla tavalla.

Olen net.nytiin kirjoittamisen takia tilannut pitkän tauon jälkeen paperisen MikroBitin. Ilmeisesti kukaan ei ole kertonut toimitukselle, että viimeisten vuosien aikana tietokoneharrastajien joukkoon on soluttautunut myös naisia.

En oikein muuten osaa selittää ylläolevaa plikat mukaan kans -kilpailua… tästä videotykin kalibroinnin helppoudesta kertovasta kuvasta puhumattakaan:

Mitä ihmettä siellä tapahtuu? Vertailun vuoksi mainittakoon, että The Times kyseli viime vuonna, mitä naiset ajattelevat kodinelektroniikasta. Tulos: The November 2009 Times/Lady Geek Female Appeal Study showed that only 9% of women want technology to be feminine, let alone pink.

Bonnier nokittaa Wiredin tyyppejä: ei mitään sivunkääntelyä vaan jatkuvaa virtaa.

Tulevassa Esquire-lehden numerossa on ilmeisen mainio henkilökuva elokuvajournalisti Roger Ebertistä. Sanon “ilmeisen”, koska en ole lukenut nettiin ilmaiseksi läntättyä juttua, vaikka aihe kiinnostaa ja linkki kiertää Twitterissä tiuhaan.

Miksi? Koska olen tilannut Esquiren riihikuivalla rahalla (eikä nyt puututa siihen, että millainen lehti se on muuten). Tulee jotenkin dorka olo, kun maksan tuotteesta ihan oikeita euroja, mutta silti sisältö suolletaan jo etukäteen kaiken kansan pällisteltäväksi nettiin.

Joo, lehden fyysinen olomuoto on sitä plussaa, josta hyvästä oikeastaan maksan, mutta kamaan – viivyttäkää nyt julkaisua edes sen verran, että tilaajat ovat periaatteessa voineet lukea lehtisensä. (Voi toki olla, että Amerikassa läpyskät on jo jaettu ja narinani on pelkkää periferian ulinaa.) Wired tekee muuten samaa, kuten myös rakastamani New Yorker.

Suomessa tätä ongelmaa ei ole, koska täällä aikakauslehtien sisällöstä ei laiteta nettiin mitään, ei edes maksaville asiakkaille. Tämä kertonee jotain syvällistä maiden välisistä eroista aikakauslehtibisneksessä, mutta rasittavaa se on molemmin päin.