Michael Lewis kirjoittaa ovelasti

Luin melkeinpä velvollisuudentunnosta Michael Lewsin kirjoittamaa Tom Wolfe -henkilökuvaa, kun tajusin kirjoittajan toimineen perin juurin ovelasti.

Jutun ensimmäinen, nykyhetkessä tapahtuva osio on noin 8 500 merkin mittainen, jonka jälkeen hypätään Wolfen arkistoon ja sen myötä menneisyyteen. Seuraa 45 000 merkkiä enempi vähempi kronologista kerrontaa, joka tuntuu elävän omaa elämäänsä – kunnes aivan viime metreillä päästään täysin huomaamattomasti, sujuvasti ja loogisesti takaisin samaan aiheeseen, johon ensimmäinen osio päättyi.

Jumalauta! On sillä pokkaa.

Olen Facebookin virallisesti vahvistama

Äsken nimeni perään ilmestyi Facebookissa pieni sininen lätkä:

Verified

Se tarkoittaa, että olen nyt Facebookin mielestä Virallinen Ja Oikea™ Olli Sulopuisto.

Siihen vaadittiin lomakkeen täyttäminen ja kopio henkilöllisyystodistuksesta. Minä lähetin vielä perään pari linkkiä isoissa medioissa julkaistuihin juttuihini. Pyyntö käsiteltiin viikossa.

Muistaakseni minulla oli joku syy tähän virallistamiseen, mutta en nyt muista millään, mikä. Varmaankin suorat videolähetykset?

Toivottavasti älykellot pelastavat meidät klikkiotsikoilta

Seuraa kaksi anekdoottia aiheesta ”otsikointi on nykyään ihan hanurista”.

Miten on mahdollista, että tiedotteessa on parempi otsikko kuin tiedotusvälineen kirjoittamassa jutussa, joka on oletettavasti käynyt läpi journalistisen prosessin ja on ammattilaisten käsialaa?

Ensin MTV:n viihdetoimitus Twitterissä:

MTV:n Bodom-otsikko

Tuosta ei selviä yhtään mitään.

Sitten Future Filmin tiedote samasta aiheesta sähköpostissani:

Future Filmin Bodom-otsikko

Siinä lukee itse asia heti ensimmäisenä. Täydellinen suoritus, huomattavasti parempi kuin MTV:llä.

Jos asiassa haluaa nähdä hopeisen reunuksen, se kimaltelee ranteessa:

Otsikko kellossa

Älykellossa klikkiotsikko ei herätä himoa selvittää asian todellista laitaa. Älykellossa paras otsikko on sellainen, josta saa nopeasti selvää.

Ai mitä?

Ai että se on hyvä otsikko ihan vaikka sanomalehdessäkin?

Kaikkea sitä.

Mitä haluaisit tietää rokotusaiheesta?

Teen parhaillaan joukkorahoitettua artikkelia rokotuksiin epäileväisesti suhtautuvista ihmisistä. Juttu valmistuu kesäkuun alussa ja materiaalia on jo melkoisesti, mutta on aina mahdollista, että jotain erityisen hyödyllistä on jäänyt huomaamatta.

Jos sinulla on kysymyksiä aiheesta, kiinnostavaa taustamateriaalia tai vaikkapa ehdotuksia haastateltaviksi, nyt on sopiva hetki kertoa niistä. Kommentteja voi jättää esimerkiksi tämän blogimerkinnän perään tai meilata osoitteeseen olli@nonfiktio.fi.

Hullu maailma -juttujen ongelma on se että ne ovat valetta

Seuraavan kerran kun (netti)lehdessä kerrotaan irrotetusta peniksestä tai kaksipäisestä vuohesta, kannattaa miettiä hetkinen jutun todenperäisyyttä. Buzzfeedin juttu ”huh huh, on ne ulkkarit hulluja” -juttuja tehtailevasta Central European News -uutistoimistosta herättää vakavia epäilyksiä toimituksellisen prosessin luotettavuudesta.

Englanniksi puhutaan too good to check -jutuista. Varoitusmerkiksi kelpaa vaikkapa tällainen pikantti piirre:

A Xinhua journalist who claims to have seen the goat in person didn’t get the farmer to talk. But a news agency based in Vienna somehow did, despite the story taking place in a remote rural community a six-hour train ride from Beijing.

Oppitunti hyvän radio-ohjelman (tai podcastin) tekemisestä

Alex Blumberg pyörittää Gimlet Mediaa, joka tekee hienoja podcasteja. Hän kävi äskettäin Tim Ferrissin haastateltavana. Ensimmäinen osa kannattaa kuunnella, jos olet kiinnostunut Alex Blumbergistä.

Toinen osa kannattaa kuunnella, jos olet kiinnostunut radio-ohjelmien (tai podcastien) tekemisestä:

Jos soitin ei toimi, voit myös ladata tiedoston: Alex Blumberg luennoi radiotyöstä

PS: Haluaisitko tehdä podcasteja? Virittelen yhtä juttua, joten mikäli olet kiinnostunut, innokas tai taitava — tai joku yhdistelmä kaikkea kolmea — lähetäpä sähköpostia osoitteeseen olli@nonfiktio.fi ja jutellaan lisää.

Bisnestä suurelle yleisölle vs pienelle yleisölle

Mitä isompi lukijakunta, sitä löyhempi lukijasuhde:

Vox, in its desire for reach, asks nothing of its readers beyond tolerance for posts they don’t care about, which means no one should be surprised the user experience of the site is increasingly-annoying. I, on the hand, ask for money and am heavily motivated to deliver value in return – the relationship is reciprocal. That means not wasting my readers’ time; it means focusing on quality over quantity; indeed, it means waiting four days to write something thoughtful (hopefully!) instead of simply trying to be first.