Sanoma pyytää lisää oikeuksia, muttei anna mitään vastineeksi

Sanoma News eli sanomalehtipuoli (Hesari, kaupunkilehdet jne.) on lähettänyt avustajille uuden sopimuksen, jossa pyydetään entistä laajemmat oikeudet juttuihin. Vastineeksi ei tarjota yhtään mitään.

Vanha freelancer-viisaus sanoo, että totta kai journalisti on valmis myymään vaikka kaikki oikeudet, mutta sen pitäisi näkyä jotenkin myös laskussa viivan alla. Nyt näin ei ole.

Ay-toiminnan kannalta tilanne on erityisen hankala. Työsuhteisten työehdoista voidaan neuvotella kollektiivisesti, mutta tällaisessa tilanteessa jokainen freelancer on omillaan. Yksittäisen henkilön on pirullisen hankala mennä neuvottelemaan ehtoja uusiksi, mutta jos kaikki ovat mukana, tilanne voi helpottua.

Solidaarisuus saattaa olla ummehtunut käsite, mutta en keksi tähän paikkaan oikein muutakaan sopivaa. Siispä: älkää allekirjoittako sopimusta sokkona, vaan liittykää joukkoon.

Lisää aiheesta:

Tutkimus Taloussanomien muuttumisesta verkkolehdeksi

Tero Lehto vinkkasi ircissä seuraavanlaista: Taking the paper out of news: A case study of Taloussanomat, Europe’s first online-only newspaper (pdf).

Tiivistelmä sanoo näin:

Using in-depth interviews, newsroom observation, and internal documents, this case-study presents and analyses changes that have taken place at Finnish financial daily Taloussanomat since it stopped printing on 28 December 2007 to focus exclusively on digital delivery via the web, email, and mobile. It reveals the savings that can be achieved when a newspaper no longer prints and distributes a physical product; but also the revenue lost from subscriptions and print advertising. The consequences of a newspaper’s decision to go online-only are examined as they relate to its business model, website traffic, and editorial practice. The findings: illustrate the extent to which the medium rather than the content it carries determines news consumption patterns, show the differing attention a newspaper and its online substitute command, and reveal the changes to working patterns journalists can expect in the online-only environment.

Pikahymy kameralle

Yhdysvaltalainen lehtikuvaaja Shawn Rocco kuvasi Barack Obamaa maaliskuussa 2008. Aikaa hänellä oli noin minuutti, ja koko homma tallennettiin videolle.

Minusta tuossa on kiehtovinta se, miten Obama vetää naamansa hymyyn juuri oikealla hetkellä kuvaa varten ja sitten antaa sen laskeutua rauhallisesti. Ja taas: hymy… ja alaaaaas.

Ammattilainen mikä ammattilainen.

Kännykkä-Kindle? Ostan heti

Tsekkailin eilen uuden Kindlen julkaisun innostamana, mitä sähköiset aikakauslehtitilaukset maksaisivat. Tulin varsin pian siihen tulokseen, että heti kun Kindle-softa on saatavilla kännykkääni, minusta tulee asiakas.

Alla vertailun vuoksi kolmen tilaamani* lehden hinnat.

The New Yorkerin vuosihinta Kindle-tilauksena: 35,88 dollaria
The New Yorkerin paperiversio Suomeen tilattuna: 112 dollaria

Technology Review’n vuosihinta Kindle-tilauksena: 15 dollaria
Technology Review’n paperiversio Suomeen tilattuna: 32,97 dollaria

The Atlanticin vuosihinta Kindle-tilauksena: 15 dollaria
The Atlanticin paperiversio Suomeen tilattuna: 39,50 dollaria

Okei, Jenkkilän ulkopuolella sähköisiin tilaushintoihintoihin tulee varmaan vähän lisää, mutta onhan tuossa varaakin. Tykkään lehdistä fyysisinä esineinä, mutta toisaalta ne ovat myös pirunmoinen riesa säilyttää ja ennen kaikkea tykkään lukea niitä. En siis kauheasti välitä siitä, jos kuvat ovat pelkkää mv:tä.

Vaan entäs te, lukijat? Kiinnostaisiko tilata lehtiä kännykkään?

*: Tällä hetkellä tosin vain kaksi jälkimmäistä. Ovat muuten erinomaisia aviiseja kaikki kolme, suosittelen lämpimästi.

Pidä kirjaa ajankäytöstäsi

Yritän tarkkailla ajankäyttöäni niin, että työni tuntihinta pysyy tolkullisella tasolla. Jos jutun saa hoidettua loppuun tunnissa tai muutamassa, ajanseuranta sujuu ihan päässä laskemalla.

Viime aikoina olen hommaillut muutaman isomman jutun parissa, joita teen palasen silloin ja toisen tällöin. Löysin Lifehackerin kautta ilmaisen timeEdition-ohjelman, joka vaikuttaisi oikein passelilta apulaiselta. Siihen määritellään eri asiakkaat ja niiden alle eri duunit. Nappia painamalla laskuri alkaa tikittää ja pitää siis kirjaa siitä, kuinka paljon aikaa käyttää mihinkin hommaan.

Näppärältä ominaisuudelta vaikuttaa, että tehtävään kulutettavalle ajalle voi antaa ylärajan. Siitä sitten näkee helpostisen, kauanko on tähän mennessä puuhastellut ja kuinka paljon aikaa on vielä jäljellä.

Ohjelmasta on sekä Windows- että Mac-versiot.

Se puuttuva linkki

Narina on vanha kuin entinen heila, mutta kun on pakko. Hesarissa on Jouni Tervon kirjoittama juttu Kalle Isokalliosta, joka on yhteiskunnallinen kirjoittaja, yksinäinen uroshaahka talouselämän ulkoluodolle. Isokallion kolumnit, jotka ovat ilmeisen poikkeuslaatuisia, julkaistaan ilmaiseksi netissä hänen omistamansa Kalkhas-yhtiön sivuilla.

Mutta löytyykö linkkiä kolumneihin? Löytyykö edes mainintaa Kalhasin osoitteesta (www.kalkhas.fi)? Ei tietenkään.